Viimeisen desimaalin takaa löytyy ihminen

Eräs yli 80-vuotias läheiseni oli jokunen aika sitten sairaalassa (ei Keski-Suomessa) keuhkokuumeen kourissa. Samassa huoneessa ollut potilas sai noroviruksen ja sen seurauksena erittäin pahan ripulin. Pahimmillaan vanhus puhui sekavia, piti kovaa meteliä ja ripuloi alleen.

Läheiseni ei saanut nukuttua eikä ruoka maittanut vessanhajuisessa huoneessa, joten olo paheni ja kunto tuntui huonontuvan. Hän pyysi, että hänet siirrettäisiin toiseen huoneeseen. Lääkäri selitti, että se ei ollut mahdollista, koska huone oli eristetty viruksen takia, eikä vapaita paikkoja löytynyt muualta.

Läheiseni kertoi pelkäävänsä, että niissä olosuhteissa hän kuolee. Hän lisäsi, että hänen lapsensa nostavat metelin, mikäli hän ei pääse sieltä pois.

Lääkäri sanoi hänelle, että nostakoot lapset vaan metelin ja viekööt potilaan pois. Samalla saavat ottaa myös vastuun hänen hengestään, koska yksikään lääkäri siinä sairaalassa eikä koko Suomessa suostuisi moista vastuuta kantamaan. Lisäksi lääkäri sanoi (läheiseni kertomusta vapaasti lainaten), että "kohta kuitenkin ryömit tänne anomaan apua, kun olet saanut keuhkoveritulpan".

Seuraavana päivänä toinen lääkäri otti vastuun ja kotiutti läheiseni, jonka toipuminen kotona sujui hyvin.

TUNTUU SILTÄ, että terveydenhuolto on ajettu tässä maassa liian tiukoille. Normaalisti ammattilaiset selvittävät hankalatkin tilanteet ammattimaisesti, mutta kun pinna on riittävän kireänä jo valmiiksi, ei sen katkeamiseen ihmeitä vaadita.

En lähde syyttelemään yksittäistä lääkäriä, koska en ollut paikalla, enkä tunne kyseisen sairaalan tilannetta muutenkaan. Järjestelmässä, joka ajaa ihmiset - potilaat, hoitajat, lääkärit - näin ahtaalle, on kuitenkin vikaa.

Terveydenhuollon menot ovat useimmissa kunnissa ja kuntayhtymissä ainoa ala, joka kasvaa jatkuvasti. Säästöjä mietittäessä ihmiset muuttuvat kustannuseriksi, luvuiksi, joita on helppo käsitellä.

Unohdetaan, että jokaisen luvun viimeisen desimaalin takaa löytyy ihminen.

Jos tämä ongelma olisi helppo ratkaista, olisi se jo ratkaistu. Terveydenhuolto toimisi eikä ylilyöntejä tapahtuisi. Ihmiset säilyttäisivät ihmisarvonsa myös sairaaloissa.

Hankalissakin tilanteissa.

RIITTÄÄHÄN NÄITÄ JUTTUJA, joku sanoo. Turhaa valitusta. Mutta kun yhden jutun jollekin kertoo, niin sillä jollakin on vastauksena toinen samanlainen tarina.

Itse olen ollut viime vuosina muutamaan otteeseen terveydenhuollon palveluiden tarpeessa eikä minulla ole mitään valittamista, päinvastoin.

Tulevaisuus kuitenkin huolettaa. On aika pelottava visio kuvitella itsensä avuttomaksi laitokseen, jossa ihminen kohdataan ongelmana matkalla laskukoneesta tilikirjaan.

EDELLÄ KERROTTU sairaalareissu ei ollut onneksi pelkkää kärsimystä. Sairaanhoitajien joukossa oli erityisesti yksi valopilkku, jolla riitti virtaa olla paitsi ammattimainen myös iloinen, elämänmyönteinen ja kannustava joka tilanteessa.

Luullakseni lähes jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen sisällä asuu ainakin pieni valopilkku.

Niiden pitäisi antaa loistaa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen aluetoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.