Viimeiset vapaiden ajatusten alueet

Vierailin pari viikkoa sitten jutunteossa Jyskässä Äijälän perhekodissa. 1800-luvulla rakennetussa Vanha-Äijälän talossa ja sen tiluksilla järjestetään mahdollisuuksia tuettuun asumiseen sekä työtoimintaa vajaakuntoisille ja vaikeasti työllistyville.

Äijälän puutarhan mullasta puskevat terhakkaasti porkkanat ja nauriit, omassa aitauksessaan käpöstelevät kanat ja tallista leijailee muheva lannan löyhkä. Pellolla pönöttää vanhanaikaisesti rivi heinäseipäitä.

Kuulostaa maalaisidylliltä. Jyväskylän keskustaan on kuitenkin Äijälästä matkaa vain muutama kilometri.

Kuinka tällainen paikka on voinut säilyä kasvavan Jyväskylän puristuksissa?

ÄIJÄLÄN ISÄNNÄLLÄ Hartwig Reuterilla on kauniita ajatuksia. Hän kertoo Äijälän toiminnan synnystä, että perhekotiin tuli vaikeasti kehitysvammainen asukas, joka ei rauhoittunut millään.

Silloin Reuter keksi lampaat. Kun levoton asukas meni talliin lampaiden luokse ja sai rapsuttaa niitä, hän rauhoittui.

Lampaille pitää olla heinää ruuaksi, ja niiden lanta taas täytyy viedä kompostoitumaan. Kompostin multa viedään seuraavana vuonna porkkanamaalle, ja porkkanoista saa maistuvaa rouskuteltavaa kesäksi.

Reuter kuvaa koko ketjua mielialalääkkeeksi. Ja sitähän puutarhassa ja eläinten parissa puuhailu on, mitä parhainta mielialalääkettä.

Reuterilla on muitakin ajatuksia. Hänen mukaansa kaupungissa tarvitaan paikka, jossa voi ajatella vapaasti.

Kiireisille ihmisille hengähdyspaikat ovat tärkeitä. Niissä syntyy myös helposti uusia ideoita, kuten itselleni hyvin usein kesämökillä. Mutta vapaan ajattelun paikkoja meinaa nykyajan tehokkaassa kaupunkisuunnittelussa jäädä jäljelle aika vähän.

MYÖS VÄINÖLÄN ja Äijälän asuinalueiden viimeiset keitaat ovat uhanalaisia. Pitkän ja sotkuisen kaavoitusprosessin jälkeen läheiseen Väinölänrantaan on kaavoitettu kerros- ja pientaloalue, ja Äijälänrantaan niin ikään Reuterien omistaman kulttuurillisesti arvokkaan Rauhaniemen talon ympärille nousee vuoden 2014 asuntomessualue.

Viimeiset maaseutumaiset pläntit kaupungin keskellä uhkaavat jäädä tiiviin asutuksen ryppäiden jalkoihin.

Vapaan ajattelun paikkojen merkitys pitäisi ymmärtää Jyväskylässä. Kaupungin asemakaavoihin voisi lisätä uuden merkinnän, VAA:n - vapaan ajattelun alueen.

Kirjoittaja on Jyväskylän seutu -osaston toimittaja.