Viisumit pois huippujohtajilta

Huippukokousten polttavimmat kysymykset eivät aina nouse suurimpiin otsikoihin. Tämä pätee myös Japanissa maanantaina alkaneeseen G8-kokoukseen. Vähättelemättä yhtään Afrikan auttamiseen, ruokakriisin ratkaisemiseen tai ohjustukikohtien sijoitteluun liittyviä kiistakysymyksiä, väitän, että kokouksen sähköisimmät keskustelut käydään tänä vuonna Venäjän investointisuojasta ja maan energiavarojen hyödyntämisestä.

Aihepiirin oli määrä nousta esille heti ensimmäisenä kokouspäivänä Britannian pääministerin Gordon Brownin ja Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin kahdenkeskisessä tapaamisessa. Taustalla on verinen valtataistelu Venäjän suurimpiin kuuluvasta öljy-yhtiöstä TNK-BP:stä, josta brittitaustainen öljyjätti BP (entinen British Petroleum) omistaa puolet. Kamppailu johti viime viikolla uusiin, 362 miljoonan dollarin korvausvaatimuksiin.

Presidentti Medvedeville Hokkaidon kokous on kansainvälinen debyytti. TNK-BP:n tapauksen käsittely antaa tärkeää osviittaa siitä, millaisen investointiympäristön "talousliberaali" Medvedev aikoo Venäjälle luoda.

Viime viikkojen tapahtumat TNK-BP.n ympärillä eivät hyvää lupaa. Länsimaisittain aika uskomattomalta tuntui esimerkiksi se, että öljy-yhtiön brittiläisen toimitusjohtajan Robert Dudleyn tehtävät Venäjällä olivat päättyä siihen, ettei miehelle enää myönnetty työviisumia.

Viisumiuhka väistyi Dudleyn ja yhtiön viiden muun huippujohtajan yltä viime viikon lopulla, kun asia oli saanut riittävästi kansainvälistä julkisuutta.

Yhtiön venäläisosapuoli on kuitenkin uhannut erottaa Dudleyn oikeusprosessin avulla. Analyytikoiden mukaan prosessin onnistumisella on Venäjän oloissa "erittäin hyvät mahdollisuudet".

Venäläisosapuolen päivitetty kanta kiistaan saatiin lukea Financial Timesista maanantaina - sopivasti G8-kokouksen alla. TNK-BP.n hallituksen puheenjohtaja Mihail Fridman vahvisti, että kriisin taustalla ovat johdon erilaiset käsitykset yhtiön kehittämisestä.

Fridmanin mukaan yhtiön venäläinen omistajaosapuoli AAR (Alfa-Access-Renova) haluaisi hakea yhtiölle kasvua kansainvälisiltä markkinoilta, kun taas britit näkevät yhtiön ainoastaan "välineenä, jolla lisätään BP:n öljyreservejä ja petrataan osakekurssia".

Dudleyn irtisanomisprosessia Fridman kuvaili "viimeisimmäksi yritykseksi kumota vuosia jatkunut alisuoritustila".

Fridmanin väitteet eivät ole aivan perusteita vailla. Vuonna 2003 perustettu TNK-BP on onnistunut lisäämään öljyreservejään viime vuosina poikkeuksellisen hyvin, mikä on yleensä öljy-yhtiön menestyksen - ja pörssikurssin - keskeinen mittari. Yhtiö toimii kuitenkin Venäjän lisäksi vain Ukrainan markkinoilla.

BP on ilmoittanut, ettei se halua TNK-BP:stä kilpailijaa sinne, missä se on jo itse läsnä. Sen sijaan levittäytymiskeskustelut Kazakstaniin, Turkmenistaniin ja Venezuelaan - paikkoihin, joihin emoyhtiöllä ei ole asiaa - saavat jatkua täydellä höyryllä.

Aika normaalia emoyhtiön bisneslogiikkaa. Harmi vain, että emoyhtiöksi itsensä tuntevia tahoja on kaksi.

BP yrittää nyt pistää kovan kovaa vastaan. Venäläisomistajia Mihail Fridmania, Viktor Vekselbergiä, German Khania ja Len Blavatkinikia edustava AAR-yhtiö kertoi sunnuntaina saaneensa BP:ltä 362 miljoonan dollarin korvausvaatimukset. Asiaa aletaan puida brittiläisessä oikeusistuimessa.

Taustalla ei ole viime päivien tapahtumat, vaan pitkä vihan vyyhti. Esimerkiksi se, miten Venäjän valtio aloitti vuonna 2007 prosessin, jonka seurauksena TNK-BP joutui myymään valtavat Kovytkan maakaasuesiintymänsä valtioenemmistöiselle Gazpromille alihintaan.

Voi olla, että Fridmanin ja kumppaneiden ei hirveästi tarvitse välittää BP:n vaatimuksista niin kauan kuin ne pysyvät Lontoossa. Mutta kestääkö Venäjän maine bisnesympäristönä vielä tämänkin kolauksen?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja