Vikin muistolle

Viki Lius oli pitkä mies. 1970-luvun lopun Keuruulla hänenlaisiaan tavattiin kutsua honkeloiksi.

Matti Viktor Lius oli KeuPan jääkiekkomaalivahti, legenda, persoona, muurimainen kassari ja hauska mies. Häntä puhuteltiin myös Zingeriksi, CCCP-vahti Victor Zingeriä mukaillen.

Kun Viki seisoi reviirillään koko komeudessaan ja nojasi oikealla kyynärpäällään maalin ylärautaan, vartalo taittui jäljittämättömällä tavalla linkkuun. Meitä nauratti luonnonjääkaukalon viereen kyhätyssä katsomorakennelmassa, jonka puupenkit olivat pakkautuneet iljanteisiksi paakuiksi.

Vikin polvi oli lonksu. Se heilahti useammin kuin kerran sijoiltaan kesken kaiken ja joukkuekaverit kävivät huutamaan tuomarille, että puhalla nyt, hitto, siihen pilliisi, pistä peli poikki. Viki itse ei ollut moksiskaan. Hän heittäytyi pitkin pituuttaan selälleen jäälle, tökkäsi jalkansa maalitolppaan. Naks tai ruks. Polvi oli taas paikoillaan ja torjuntavire paras mahdollinen.

Viki menehtyi sairauskohtaukseen tammikuussa 2003, vain 45-vuotiaana.

 

Ei ole olemassa järkevää syytä, miksi kerron kolumnissani Vikistä. Tulipahan vain mieleen.

Iskipähän vain päähän, kuinka mojova kokemus tämä ilta olisi Vikille. Hän seisoisi Keuruun jäähallin katsomossa, seuraisi kun KeuPa HT pelaa historiansa ensimmäistä Mestiksen karsintaottelua, huutaisi kannustavia neuvojaan, kuten aikanaan maalivahdin suojahäkin takaa huuti, ja nauttisi. Ennen kaikkea nauttisi.

Viki Lius oli ehdoton KeuPan mies.

On varmasti vieläkin.

 

KeuPan tilanne on absurdi kuin Vikin polvi.

Joukkue on hyvässä kriisissä. Se on pelannut niin hienoa jääkiekkoa, että on kevään kunniaksi ajanut itsensä nurkkaan. KeuPa taistelee paikasta Mestiksessä, tietäen, että saattaa voittaa vaikka kaikki karsintakumppaninsa, mutta pystyy tuskin lunastamaan pääsylippuaan valtakunnan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle.

Keuruun kiekkoilu on edennyt omaan perimmäisyyteensä. Tässä kohdassa nykyurheilu lyö idealismia, kujeilua ja nostalgian hehkua nenään.

Suomi-sarja sopii Keuruun kituliaalle talousalueelle, Mestis ei.

Suomi-sarjassa pelaajat voivat pistää pääpainon hauskan pitämiselle, Mestiksessä eivät.

Suomi-sarja on salliva sarja, Mestis jo kohtuullisen tyly.

Jokerikortit ovat vähissä – ellei JYP nyt sitten heivaa Akatemiaansa hemmettiin ja perusta etäkonttoria Keuruun Seiponmäen alapuolella sijaitsevaan männikköön.

Tämä oli siis vitsi.

 

Mutta ei anneta realismin ryöstää tunnelmaa.

Tänä iltana Keuruun kylmässä hallissa on lämmintä. Kari Rautakorven paita nostetaan ansaitusti kattoon, KeuPa juonii keskisuomalais-savolaisin metkuin. Flow-tila on luvassa sekä jäälle että katsomoon.

Älkääkä säikähtäkö, jos kesken kiihkeimpien hetkien, silloin kun marginaaleja väännetään suuntaan tai toiseen, alkaa jostain ylhäältä kuulua hoputtavaa huminaa, jonka alkulähdettä on vaikea määritellä.

Viki se vain on. Hän siellä kannustaa omiaan.

 

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.