Villiä empatiaa

”Helppoheikit ottavat areenan, sillä meitä on paljon, ja me odotamme ilosanomaa, hulinaa ja petosta vaikka, koska kukaan ei halua kuulla vaihtotaseen vajeesta ja velan pelosta, kun muutenkin pelkää kuollakseen, onko tämä kaaos kenenkään hallinnassa.”

Ajankuva Suomesta 2014? Ei, vaan vuodelta 1993, katkelma kirjoittamastani kirjasta Sinäkö Paavo?. Ihmettä silloinkin odotettiin ja ihmettä odotamme yhä.

Aina haluamme ostaa petoksen ja lusikoida jotakin sotesoppaa voidaksemme edes valittaa. Jos tilaa vyön kiristystä ja saa sitä, ei ole valitusosoitetta. Jokainen on vyönsä kanssa yksinään.

Kansa huutaa, koska huutaessaan se tuntee itsensä vahvaksi. Hallitsijat riitelevät siitä kuka päätti mitä ja ymmärsikö päättäneensä sitä. Oppositio vakuuttaa, että ei se kyllä ainakaan ikinä mitään noin typerää.

Kunnes valta vaihtuu ja sama jatkuu toisilla tekijöillä. Aina, kun kuulen jonkun poliitikon vaativan aatteen terävöittämistä, tiedän, että valtataistelu on alkanut.

Haglund haukkuu hätäpäissään jo sopimansa soten, koska nuoriso diggaa Alexia på svenska också, ja se sataa väärään laariin.

Raadollisen lujaa iski vallan ahneus ja menestyksen maksimointi kristillisdemokraatteihinkin. Varapuheenjohtaja Peuhkuri naulitsi puheenjohtaja Räsäsen tuoliin suorassa televisiolähetyksessä ihan ihmistä korkeamman tahon nimissä.

Vallanhimo vie poliitikkoa, mölymystö mediaa, hallinto sairaalaa ja maailma kirkkoa. Jämsässä on jo pidetty koirille hau, hau -hartaus, ja joka kuono kiittää.

Vaan vahtiko kukaan, ettei sinne talutettu ketään vastoin vakaumustaan?

Onko tämä Suomi vai psykedeeli elokuva!

Kukaan ei välitä kenestäkään! Tämä sokea säästäminen johtaa siihen, että mummu saa vanhainkodissa viikon ajan saman ruokalapun leukansa alle, koska pesulalaskuissa pitää säästää. Hän joutuu makaamaan kakoissaan kaiken päivää, koska vaipoissa pitää säästää:”

Jo 21 vuotta sitten kirjoitetussa kaikki oli tiedossa! Ensin säästettiin järkeäkin, sitten alettiin elää velaksi. Valta vaihtuu, velka kasvaa, vain usko on sama: kaikki hoituu, kunhan saadaan hallinto kuntoon.

Ja se kevenisi heti huomattavasti, jos köyhät ja sairaat ja varsinkin köyhät sairaat saataisiin pois sieltä välistä niin kuin heikkokatteiset asiakkaat ulos pankista.

Pankit onnistuivat, valtion urakka kusee. Siksi meillä on enemmän portin vartijoita kuin siitä päästäjiä. Apua etsivältä kysytään kättelyssä, onko hän aivan varma, että noin pienellä vaivalla/ongelmalla näin suurta organisaatiota kannattaa häiritä?

Ja jos vaivainen kuitenkin päättää vaivata, omat ajatukset kannattaa jättää kotiin.

Ei täällä mitään pyörätuolivarastoa ole, sanoi systeemin sisäistänyt, kun kyynärsauvojen kanssa huterasti kulkeva katsoi kauhuissaan sairaalan pitkiä käytäviä ja kyseli pyörätuolia.

Seuraavalla rastilla noheva naiskirurgi kysyi, mitä väliä sillä on, onko tulevan leikkauksen jälkeinen kipsi umpinainen vai avattava.

Ymmärtämätön kyselijä nielaisi vastauksen, kun nieletti muutenkin. Murtuma ei ollut luutunut, leikkaus pelotti ja pitkät viikot kipsissä. Aivoissa syöpä odotti sytostaatteja.

Onneksi pohjalla oli hyväkin kokemus. Se kipsimestari, joka oli edellisellä kerralla vaihtanut umpinaisen kipsin avattavaksi ja vielä pukannut asiakkaansa pyörätuolissa kahvioon, kun sattui olemaan itsekin sinne päin menossa.

Avattavan kipsin myötä suihkuun päässyt siunasi sitä nuorta miestä, mutta rohkeni epäillä, että vielä systeemi näin villin empatian kesyttää. Empatiassa kun ei ole numeroita ja vain numeroilla on todistearvoa.

Mölykin toimii. Miten olisi Vaippa PP noin aluksi? Ihmisoikeutta ja tasa-arvoa sekin on, että ihminen saa arvokkaan vanhuuden.

Jos Pride on sateenkaariväelle varattu brändi, otetaan PP, proudly presents eli ylpeänä esittää. Vaippa PP:n jälkeen voisimme marssia omaishoitajien, asunnottomien, 50+ työttömien, uupuneiden ja katkeamispisteessä olevien puolesta niin kauan, että maan hiljaiset saisivat yhtä paljon mediahuomiota kuin romanialaiset kulkukoirat.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.