Villipetojen ja luonnon armoilla pimeässä ilman sähköä

Puolitoista viikkoa sitten monesta suomalaiskodista katosivat lumimyräkän myötä sähköt. Niin myös meiltä. Ei mitään uutta sillä sektorilla, sillä melkein aina kun ihmisiä kehotetaan varautumaan sähkökatkoihin, meillä pimenee. Jos ukkostaa kovasti. Jos tuulee lujaa. Jos tulee lumimyrsky.

Tällä kertaa olimme edes hieman varautuneita. Kun myrsky lähestyi Keski-Suomea, tiirailimme tuulen nopeutta ja pyryä ikkunoista. Kohta ne menee, sanoin ukolle iltapäivällä neljän aikaan. Hän ehdotti, että mennäänkö sitten saunaan. Kävimme siis löylyttelemässä jo päiväseltään.

Tässä vaiheessa leivinuuni oli ennakoiden myös lämmitetty tulikuumaksi. Tulin saunasta, sytytin tuikkuja sekä pöytäkynttilöitä, ja istuin tukka märkänä sohvalle. Naps. Olisi tullut sysipimeää, mutta sen sijaan tuijotin miestä muutaman tuikun valossa. Mää arvasin, ähkäisin.

Kun kaupungissa tulee pimeää, ei ole oikeasti edes pimeää. Aina jossain näkyy jotain valokajoa, toisesta kaupunginosasta tai autoista. Meilläpä pimenee kunnolla. Lähimmät katulamput ovat puolentoista kilometrin päässä.

Myrsky ujelsi, mutta ulos ei enää nähnyt. Sisällä taas tuli käsittämättömän hiljaista: ilmastointi hiljeni, ilmalämpöpumppu vaikeni, jääkaappi ja pakastin lakkasivat hyrisemästä. Kyllä ihminen sitten on tottunut melkoiseen melusaasteeseen ihan kotonakin. Hiljaisuus oli suorastaan pelottavaa. No mitäs sitten tehdään, kysyin.

Ihminen on ihan pöhkö. Ilman sähköä ei ole muka mitään tekemistä. Sähkökatko onkin oivallinen parisuhteen mittari. Kun ympärillä pimenee eikä ole muita häiriötekijöitä, sitä kääntyy automaattisesti toisen puoleen.

Jutellaanko? Pidäthän mulle seuraa? Lasi punaviiniä, kynttilöitä... Eikös monet ihmiset joudu samanlaisia tilanteita suorastaan järjestämään? Tämä on nyt sitä laatuaikaa, sanoin hymyillen.

Mutta mies onkin insinööri. Ei mennyt kauan kun hän alkoi näppäillä puhelintaan keskittyneesti. Kohta olohuonetta valaisi kännykän näytön kajo. "Kato, täällä Vattenfallin sivuilla näkyy missä on sähköt poikki. Me ollaan tässä... Joo vikaa selvitetään koko ajan. Vielä ei ole arvioitua kestoa kauanko kestää."

Eli näin. Sähkökatko on vain petosta näinä moderneina aikoina. Internet luuraa kaikkialla. Kuinka lohdullista, emme olleet sittenkään totaalisessa pimennossa. Mutta samalla olin hieman pettynyt. Höh, netti toimii. Ei me ollakaan villieläinten ja muiden petojen armoilla. Hetken kuluttua netistä näki jo arvioidun ajan, koska sähköt palaavat. Eikä mennyt niinkään kauan kun naps ja hur, kämppä valaistui.

Miksiköhän sitä ensimmäisenä pitää heti laittaa televisio päälle? Tv on kuin turvasatama - nyt kaikki on hyvin, mölytoosa toimii taas. Välttyy syvällisiltä parisuhteen analyyseiltä kun voi katsoa laatuviihdettä, tositv:tä ja muuta sontaa.

Vaan eipä huolta. Kyllä ne sähköt taas kohta menevät poikki. Sitten meillä keskustellaan älykkäästi.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.