Vilunkipeli kuuluu asekauppaan

Suomen puolustuksesta kiinnostunut uutisten lukija on jonkin aikaa ihmetellyt valtion omistaman aseyhtiön Patrian lahjustutkintaa. Slovenian ajoneuvo- ja Egyptin tykkikaupan kiemuroiden tosiseikkoja ei ole paljastettu, mutta virkavallan on näköjään saanut liikekannalle korkeamoraalisen suomalaisen ilmiantajan ilmoitus.

Kirjanpidon voittoprosentteja huomattavasti paremmin pärjänneen Patrian toimitusjohtaja Jorma Wiitakorpi joutui eroamaan menestyksen palkkana. Suomen Kuvalehden haastattelema nimetön asiantuntija kertoilee nyt tosissaan, että "kilpailijat todennäköisesti yrittävät kilkata hankaluuksiin joutuneen yhtiön ulos markkinoilta".

Niin oikein, kyllä tässä maassa asiantuntijoita riittää. Sattuu vain olemaan niin, että Patrian panssaroidut AMV-ajoneuvot ovat teknisesti niin ylivoimaisia, että kilpailijat eivät kykene mitään samaan yltävää valmistamaan.

Merkille voi panna esimerkiksi sellaisen jutun, että omaa tuotantoaan jatkuvasti kehittänyt Etelä-Afrikka tilasi sadoittain Patrian pyöräpanssareita. Samaan aikaan suurvalta Yhdysvallat yrittää pienentää tappioita Irakissa hankkimalla eteläafrikkalaista perää olevia kolmea kehityssukupolvea aiemman tekniikan miehistönkuljetusajoneuvoja.

YLIVOIMAISTA TIETOTAITOA edustaa myös kranaatinheitinjärjestelmä Amos, jonka ensimmäisiin julkisiin koeammuntoihin pääsin ihmettelijäksi muutamia vuosia sitten. Edesmenneen Tampellan asesuunnittelija oli tilannut illallisille eteläafrikkalaista punaviiniä, josta hän oli kuulemma pitänyt vuosikymmenien ajan.

Kehtasin epäillä, että Tampella oli aikoinaan rikkonut rotusortomaalle napautettuja pakotemääräyksiä, koska Capin mainiota punkkua oli koeammunnan aattona ollut Alkon hyllyillä vasta jokusen vuoden ajan.

Entinen tykistön laskija haistoi suomalaisen sotatekniikan valumisen vääriin käsiin jo 1970-luvulla, kun kuuli apartheid-rasistien tykkien progressiivisista rihloista ja muista tutuista innovaatioista.

Arvattavasti tieto välittyi edelleenkin hyvässä vauhdissa olevan, Tampellan ja Israelin ammattiliittojen keskusjärjestön Histardutin 1950-luvun alussa perustaman Soltam-yhtiön kautta. Soltamin tekninen johtaja oli vuoteen 1960 saakka Tampellan pääsuunnittelija Hans Otto Donner.

TAMPELLAN HEITTIMIEN ratkaisujen ja tuotantotekniikan valuminen arabivihollisten puristuksessa eläneeseen Israeliin oli sitä asekaupan normaalia vilunkipeliä, joka jatkuu edelleen koko maailmassa. Kaikkialla muualla paitsi Suomessa salaisiin toimituksiin ja lahjuksiinkin suhtaudutaan niin, että tutkikoot vastaanottajat korruptionsa.

Donnerin kumppanina Soltamin perustamisvaiheessa oli Auschwitzin eloonjäänyt Shlomo Zabludowicz, taitava organisaattori, kauppias ja kielimies. Hänen poikansa Poju, 55, ei enää harrasta aseiden valmistamista eikä kauppaa, vaan monipuolista liiketoimintaa, johon mahtuu jääkiekkoseura Tapparan omistaminenkin.

Poju Zabludowiczin omaisuus on arvioitu kolmeksi miljardiksi euroksi, ja Aamulehden luulon mukaan hän on rikkain suomalainen. Toisinajattelija väittää, ettei ole, vaan korkeintaan toiseksi vaurain. Ensimmäinenkin tunnetaan, mutta vaitiololupauksen vuoksi joudun antamaan kiinnostuneille vain yhden vihjeen: tarkkailkaa tavallisen näköisiä kuusikymppisiä miehiä, jotka ajavat vanhoilla Toyotoilla.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja, joka on yli 40 vuoden aikana tehnyt juttuja kymmeniin suomalaisiin ja ulkomaisiin lehtiin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.