Virallinen tv, viimeinen osa

Televisio, tai ainakin Suomen Yleisradio on ollut viime viikkojen puheenaiheena ja lehtien otsikkoainesta väsymykseen asti. Ylen rahahuolet ja tulevaisuuden suunnitelmat sekä arvon toimitusjohtaja Mikael Jungner eivät ole jättäneet ketään kylmäksi. Aika harvalla kuitenkaan on tuon suuren talon osaamista tai ymmärrystä, teknologian lainalaisuuksien tuntemisesta puhumattakaan. Tämän osoittaa ajatus "lupamaksukorttien" lanseeraamisesta. Se on täysin kestämätön ratkaisu lupamaksutulojen varmistamiseksi, oli sitten kysymys lupamaksujen siirtämisestä tuon kortin taakse tai Ylen kanavanipun tekemisestä maksulliseksi maksutv:n tapaan, kuten eräs kaupallisen television kellokas lausui.

Suomi tarvitsee Yleisradiota. Siitä on kansakunnan maksettava, joko lupamaksurahoituksella tai veron siirtona valtion budjetin kautta. Nyt tarvittaisiin kuitenkin Jungnerilta vielä avioon menemisen lisäksi lisää rohkeutta järkevöittää Ylen toimintaa.

Toistan vielä kolumnistin oikeudella lääkkeeni: ohjelmatoiminnan ulkoistamista pitää lisätä ja tuotantokoneistoa vähentää. Ei osaaminen ole palkanmaksajasta kiinni, vaan osaavista tekijöistä.

Tietysti toimittajat ja tuotantohenkilökunta vinkuvat, kun ovat turvallisissa töissä talossa ja uusi olisi "uhka". Ylen tarvitsisi jättää vain tiukka asiantuntijaorganisaatio päätöksiä ja tilauksia tekemään sekä uutiset ja ajankohtaistoimitus. Katsojille näkyvä ohjelmatoiminta olisi silti entisen suuruista ja laatuista.

Muutama kuukausi sitten ilmestyi liikenne- ja viestintäministeriön toimesta tehty selvitys televisiokanavien sisällöistä. Raportissa pyrittiin luokittelemaan ohjelmistojen monipuolisuutta ja osin laatuakin. Yleistoteamus oli, että ohjelmatarjonta on yksipuolistunut. Parhaan arvosanan saivat TV1 ja FST. Raportin mukaan varsinkin kaupalliset kanavat olivat yksipuolistuneet.

Mistä näitä virkamiehiä oikein tulee ja miksi heille maksetaan tällaisten raporttien laadinnassa? Tämä erilaisiin ohjelmaluokituksiin perustuva tilastointi kun ei tunnu millään tavalla kohtaavaan todellisuutta. Yhtä monipuolista ohjelmatarjontaa kuin nyt on ei ole ollut koskaan aiemmin tarjolla.

Millään järkevillä kriteereillä ei voi sanoa FST:n olevan monipuolisempi kuin MTV3. FST:ltä puuttuu merkityksellinen urheilu ja pitkälti elokuvatkin. Hyviä ohjelmavalintoja FST:ltä toki löytyy paljon. Mutta että monipuolisempi?

Monipuolisuuteen ja laatuun liittyy oleellisella tavalla se, mitä katsojat haluavat ja katsovat. Eli luokituksen yhdeksi kriteeriksi on otettava myös onnistuminen katsojavirtojen ja ennen kaikkea kohderyhmien mukaan. Niitä vartenhan ohjelmistoja laaditaan, ei ministeriön tutkijabesserwissereiden kuvitteellisten laatuluokitusten mukaan.

Kirjoittaja on pitkään media-alalla työskennellyt henkilö.