Virkamiehiä antijonossa?

On jälleen se aika vaalikaudesta, kun jopa demaripoliitikko haluaa olla 800 000 osakesijoittajan ystävä. Ennen juhlapuheiden pitämistä kannattaisi kuitenkin ymmärtää perusteet matematiikan lyhyestä oppimäärästä. Haitaksi ei olisi myöskään kertaus markkinatalouden alkeista.

Omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) esitti, että seuraavan hallituksen tulisi muodostaa strategia Suomen pääomamarkkinoiden kehittämiseksi. Missä oli ministerimme toissa vuonna, kun Kari Stadighin työryhmä julkaisi pääomamarkkinoita ja kasvua koskevan 90-sivuisen strategian ministeri Jyri Häkämiehen (kok.) aloitteesta?

Eväät on siis punnittu ja painettu mustalla valkoiselle. Enää puuttuu tahtopoliitikko, joka saisi oikeasti jotain aikaan.

Paateron puheiden perusteella vielä ei tärpännyt. Hänen mukaansa valtio voisi sijoittaa pörssin päälistaa kevyemmin säänneltyihin First North -listan yrityksiin.

Ministeri taiteilee puun ja kuoren välissä. Pitäisi esittää olevansa Slush-hengessä ajan hermolla, starttailemassa uusia Supercellejä. Tietenkin pyyteettömästi, ilman porvarin ahneutta.

Kauhukseni pelkään saaneeni pääministeri Alex Stubbilta (kok.) some-tartunnan, kun totean, että Paateron ehdotuksen ongelmat voidaan tiivistää kolmeen pointtiin.

Ensimmäinen on, että kilpailukykyinen yritys saa kyllä yksityisen rahoituksen, jos tuotto-odotus ja riskit ovat tasapainossa. Miksi valtio ottaisi riskiä anneissa, jotka ovat ylihinnoiteltuja? Virkamiehen kiintiösyynissä rahaa saisivat myös ne, jotka eivät sitä ansaitse.

Sääntelyhelpotuksista huolimatta First Northiin on listautunut Suomessa vain 10 yritystä. Ruotsin listalla pelkästään a-kirjaimella alkavien määrä on 15. Eron selittää verotus, eivät Ruotsin valtion vähemmistösijoitukset.

Toinen ongelma on, että anteihin ei kannata keskimäärin osallistua. Kiinnostavissa ja alihinnoitelluissa anneissa sijoittaja saa merkittyä haluamaansa osakemäärää pienemmän osuuden yhtiöstä. Tällainen anti ylimerkitään, kun suursijoittajat haistavat alihinnan. Vastaavasti ylihintaisissa anneissa sijoittaja saa merkittyä koko haluamansa osuuden yhtiöstä, koska ammattilaisten kiinnostus antia kohtaan jää vaisuksi.

Lopputuloksena sijoittaja saa huokeista anneista vähemmän osakkeita ja kalliisti hinnoitelluista anneista enemmän osakkeita. Kiintiöostajalla salkun painotus vinoutuu yrityksiin, jotka eivät alun alkuunkaan kiinnostaneet yksityistä rahaa.

Kolmas ongelma on valita taho, joka päättää, mihin anteihin valtio osallistuu. Olisi Herran käsissä, kannattaisiko osakepoimintaan valjastaa Solidium, vai poliitikoista koostuva neuvosto? Ensin mainittu on tehnyt historiassaan vain yhden osakesijoituksen, jonka nykykurssi ylittää hankintahinnan. Muut poliittisesti motivoidut ideat takovat joko nollatulosta tai ovat selvitysmiehellä. Hallintoneuvostoidean jätän häveliäisyyssyistä kommentoimatta.

Kun kasvuyrityksen tulisi siirtyä listayritykseksi, lyö viimeistään verotus luun kurkkuun. Kynnys madaltuisi verottamalla First Northin osinkoja listaamattomina osinkoina.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.