"Vitsailu"-puheissa on eroja

Kansanedustaja Mauri Pekkarinen (kesk.) varmaan luuli ennen tätä viikkoa kokeneensa jo kaiken julkisuuspyörityksen, johon hänen kaltaisensa konkaripoliitikko voi joutua. Toisin kävi, kuten rynnäskohu osoitti. Pari viikkoa sitten tapahtunut mikrofonin siirtäminen naisluennoitsijan rinnuksilta kaulukseen asetti Pekkarisen julkisuudessa aivan uuteen rooliin. Aikaisempien rooliensa valossa monen on vaikea mieltää Pekkarista potentiaalisena seksuaalisena häiritsijänä.

Uudenlainen julkinen rooli on kuumentanut jo muutenkin kipakkana tunnetun Pekkarisen tunteita yllättävänkin koville kierroksille.

Pekkarinen ei ole ainut keskisuomalainen kansanedustaja, joka on tällä viikolla ollut näkyvästi esillä. Myös Teuvo Hakkarainen (ps.) on saanut vastata eduskuntaryhmälleen puheistaan lesbojen, homojen ja somalien lähettämisestä Ahvenanmaalle. Ryhmä antoi Hakkaraiselle puheista varoituksen - huomautushan hänellä jo onkin toukokuulta.

MOLEMMAT luonnehtivat puheitaan vitsailuksi. Huumori on vaikea laji - sen osoitti jo Keskon pääjohtajan Matti Halmesmäen höpinä kokovartalopääministeristä viime tammikuussa.

Pekkarisen ja Hakkaraisen "vitsailuissa" on kuitenkin selvä ero. Hakkaraisen puheiden tarkoituksena oli tahallisesti loukata seksuaalivähemmistöjä, maahanmuuttajia sekä Ahvenanmaan oikeutta itsehallintoon, kun taas Pekkarisen tapauksessa naissukupuolta kohtaan tapahtunut loukkaus oli ilmeisen tahaton.

Tahattomuus ei silti oikeuta teon vähättelyyn. Vähättely vetäisi maton alta niiltä pyrkimyksiltä, joilla yritetään kitkeä seksuaalista häirintää. Vaarana olisi palata aikaan, jolloin seksuaalinen häirintä arvioitaisiin vakavissakin tapauksissa vain "läpänheitoksi".

Monien mielestä Pekkarisen puheet ryntäistä eivät olleet loukkaavia. Silti, jos joukossa on yksikin, joka näin kokee - vaikka hän ei kohteena olisikaan - on hänellä oikeus sanoa tulleensa loukatuksi.

Häirintätapauksia ei myöskään voi tilastollisesti yleistää kuittaamalla, että jos suurin osa ei tilanteesta loukkaannu, ovat loukkaantujat väärässä. Näin ei ole, sillä toisen - siis vaikka vain yhden ihmisen - kokemusta ei voi ylenkatsoa.

TAVOITE poliittisesti korrektista kielenkäytöstä saa osan ärtymään aina epäkorrektisuuteen saakka. Heille poliittinen korrektisuus on kirosana, koska sen väitetään latistavan ja "määräävän" kielenkäyttöä.

Poliittinen korrektius ei kuitenkaan merkitse pelkkää listausta kielletyistä tai sallituista sanoista. Sanoilla voi tahallisesti loukata toisia, jolloin loukkaus ei ole itse sanoissa vaan ajatuksissa.

Poliittinen korrektius on ymmärrystä siitä, millainen puhe missäkin tilanteessa on sopivaa. Kun ihmisistä on kyse, tahattomia ylilyöntejäkin tapahtuu.

Viime kädessä poliittisessa korrektiudessa kyse on kuitenkin hyvin selkeästä ja yksinkertaisesta asiasta: toisen huomioon ottamisesta ja arvostamisesta. Poliittisesti korrektin kielenkäytön arvostelijoille tämän hyväksyminen tuntuu joskus olevan niin kovin vaikeaa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.