Voiko kraatterin tuotteistaa?

Aika on kummallinen suure. Jokainen joulupukkia odottanut tietää, kuinka pitkiä aattoillan tunnit ovat.

Aivan uuden ulottuvuuden aika kuitenkin saa, kun miettii Keurusselän törmäyskraatterin hiljan julkaistua uutta iänmääritystä. Saksalaisen Martin Schmiederin johtama tutkimusryhmä totesi törmäyksen tapahtuneen vähintään 1 150 miljoonaa vuotta sitten. Huimaa, eikö totta! Virhemarginaali on plus miinus 10 miljoonaa vuotta. Pitkä pätkä sekin, mutta vain yksi hujaus tuon runsaan miljardin vuoden rinnalla.

Uusi määritys teki Keurusselästä Euroopan vanhimman radiometrisin menetelmin ajoitetun avaruudesta tulleen kappaleen törmäyspaikan. Tieto perustuu argon-alkuaineen isotooppien suhteisiin. Tätä ei maallikko voi kiistää. Aivan tuoreena Keurusselän jysäystä ei ollut pidetty tähänkään asti, edellinen ajoitus oli 1 144 miljoonaa vuotta.

Paitsi luultua vanhempi, Keurusselän törmäyskraatteri voi olla myös luultua isompi. Avaruudesta tulleen kappaleen törmäyksessä syntyneitä pirstekartiokiviä oli aiemmin löytynyt noin 7 kilometrin säteellä törmäyspaikan ympäriltä. Syksyllä kerrottiin, että tutkijat olivat löytäneet tuollaisen pirstekartion kallioseinämästä selvästi kauempaa. Asiaa selvitetään yhä, mutta mikäli tiedolle saadaan varmistus, nousee Keurusselän törmäyskraatteri Suomen suurimmaksi, ohi tähän asti mittavimpana pidetyn Lappajärven.

Keuruun uudeksi kaupunginjohtajaksi tuota pikaa siirtyvä Hannu Mars ehkä harmittelee, jos hänen synnyinkuntansa Lappajärvi tittelin menettää, mutta mielissään hän varmasti olisi siitä, jos sen nappaisi uusi kotikunta.

Tutkija Jarmo Moilanen kehottaa laittamaan jäitä hattuun kisassa suurimmasta kraatterista. Keurusselän kohdalla olisi hänen mukaansa ehkä parempi puhua törmäysjäljestä kuin törmäyskraatterista, sillä satojen vuosimiljoonien kuluessa kraatteri on kulunut tyystin pois ja jäljellä on vain sen pohjan alapuolinen rikkoutunut ja pirstekartioitunut kallioperä. Kun monttua ei ole, on koon arvioiminen hankalaa.

Mutta kun Keuruulla nyt ainakin on Euroopan vanhimmaksi ajoitettu törmäysjälki, tulee tietysti mieleen, olisiko sen ympärille rakennettavissa jotain, joka houkuttaisi ihmisiä sitä ihmettelemään.

Esimerkki onnistuneesta kraatterin tuotteistamisesta on Vaasan lähellä sijaitseva Söderfjärden. Siellä kraatteri on tosin yhä selvästi nähtävissä. Moilanen sanookin, että jos Suomessa haluaa kraatterin nähdä, kannattaa mennä Söderfjärdeniin. Näkemykseen on helppo yhtyä, paikka on nimittäin niin hieno.

Keuruulla tuosta runsaan vuosimiljardin takaisesta isosta pamauksesta kertoo vain kaupungintalon oven pielessä oleva pirstekartiokivi. Hyvä, että edes se, mutta uskallan väittää, että kovinkaan moni ei tiedä, mikä tuo kivenmötikkä on ja miksi se siinä töröttää. En edes esitä, että törmäyspaikalle Valkeeniemeen lähdettäisiin rakentamaan miljoonien eurojen opastuskeskusta, mutta voisiko sinne ensi alkuun pystyttää tauluja, jotka kertoisivat esimerkiksi törmäyspaikan sijainnista, ajankohdasta ja laajuudesta?

Jollain tavoinhan tuo Euroopan ennätys tulisi huomioida.

Kirjoittaja on aluetoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.