Voima jyllää Lähi-idässä

Tapahtumat Syyriassa, Egyptissä ja Libyassa kevään 2011 jälkeen osoittavat, että ”arabikeväästä” ei tullut toivotun kaltaista demokratian paraatimarssia.

Muutoskevääseen muita myöhemmin ajautuneessa Syyriassa pääosaan nousi heti väkivalta. Maa on jo neljättä vuotta sisällissodassa, jossa on kuollut yli 160 000 ihmistä.

Egyptissä valittiin alkuviikosta presidenttiä. Vaaleilla armeijan entinen komentaja, sotilaskaappauksella viime kesänä valtaan noussut Abdel Fattah al-Sisi sinetöi asemansa.

Pitkäaikaisen itsevaltiaan Hosni Mubarakin syrjäyttämisen jälkeen Egypti eli hetken demokratiaa. Suosituimmaksi poliittiseksi liikkeeksi maan ensimmäisissä vapaissa vaaleissa nousi Muslimiveljeskunta, joka voitti sekä parlamentti- että presidentinvaalit. Sotilaat sietivät presidentti Mohamed Mursin valtaa kuitenkin vain vajaan vuoden.

Al-Sisin ympärille kaappauksen jälkeen rakennettu henkilökultti julistaa, että hän pelasti demokratian islamisteilta. Demokratiasta on tosin vaikea puhua, kun vallanvaihdosta seuranneissa vainoissa surmattu jo toista tuhatta ihmistä ja pidätetty yli 15 000.

Pääkohteena ovat olleet Mursin kannattajat, joita on pikaoikeudenkäynneissä tuomittu pitkiin vankeusrangaistuksiin ja kuolemaan, jopa useita satoja kerrallaan. Nyt kielletyksi on julistettu myös maallistunutta oppositiota kuten alkuperäisen vallankumouksen aktiivisin ryhmä, nuorisoliike ”6. huhtikuuta”.

Egyptin ongelmana on ollut, että eteenpäin on aina puskettu vain voittajan ehdoilla. Mubarakin ei tarvinnut kuunnella muita. Mursi ja Muslimiveljeskunta ehtivät monopolisoida poliittista valtaa niin, että Mubarakin diktatuurin pelättiin korvautuvan uudella. Nyt monet Mursia vastustaneet maallikotkin pelkäävät, että edessä on taas paluu sotilaiden itsevaltiuteen.

Vaikka ikärakenteeltaan yhä nuorempia ja sosiaaliseen mediaan jo totuttautuneita Lähi-idän maita on entistä vaikeampi kahlita vain yhteen aatteelliseen muottiin, alueen poliittiseen kulttuuriin on aina kuulunut vahva retoriikka sekä lujuuden ja voiman ihailu.

Egyptin ohella tämä näkyy naapurimaassa Libyassa, joka Muammar Gaddafin syrjäyttämisen ja surman jälkeen on ollut jatkuvassa sekasorrossa. Vallasta asein taistelevat ryhmittymät eivät missään vaiheessa antaneet tilaa demokratialle.

Uutiset Libyasta ovat kertoneet muun muassa paikallisten kapinallisten valtaamista öljysatamista, joista on omaan laskuun myyty öljyä muun muassa Pohjois-Korealle. Libya on menettänyt öljyn vientituloina miljardeja dollareita.

Nyt eläkeläiskenraali Khalifa Haftarin ”Kansallisen armeijan” kerrotaan aloittaneen sodan ”terroristeja” vastaan ja hyökänneen niin islamisteja vastaan Benghazissa kuin Libyan parlamenttiin Tripolissa. Tosin Tripolissa asialla saattoi olla toinenkin asejoukko, ”Zintan prikaatit”. Joka tapauksessa kuolleet lasketaan kymmenissä.

Eurooppaan Lähi-idän sekasorto näyttäytyy toistuvina pakolaistragedioina Välimerellä. Pelkästään tänä vuonna Välimeren Pohjois-Afrikasta Eurooppaan on ylittänyt jo lähes 35 000 pakolaista. Monet heistä ovat Syyriasta ja Egyptistä.