Voimauttava paha sana voi olla myös hyväksi

Olin kolmen vanha, kun ensimmäisen kerran uhkasin "painua helvettiin".

Pienelle sisarelleni vaihdettiin vaippaa, mikä ei ilmeisesti minua miellyttänyt, joten päätin laukaista ilmoille ensimmäisen kirosanani. Sain tietysti moitteet sanavalinnastani ja ymmärsin senkaltaisten sanojen kielletyn luonteen tai ainakin sen, ettei niitä kannata laukoa äidin kuullen.

NYKYISIN OSAAN näitä voimasanoja ainakin yhden sanakirjallisen verran.

Suorittaessani aggressiivista perjantaisiivousta, tiputtaessani kaktuksen multineen lattialle ja lyötyäni pääni ikkunalaudan kulmaan, jokainen olemassa oleva kirosana kiirii vahvasti painotettuna ympäri kerrostaloa ja parhaassa tapauksessa viereiseenkin taloon. Jos nyt pistäisin säästöpossun pöydälle ja pudottaisin sinne lantin jokaisen kirosanaryöpyn jälkeen, saisin vuoden päästä ostettua urheiluauton.

KIROILU EI OLE hyvä tapa, mutta on siinä hyvätkin puolensa. Kohtuullisesti eli vain tietyissä tilanteissa käytetty kiroilu voi olla terapeuttista, sillä se purkaa paineita ja lievittää kipua. Kyllähän se helpottaa, kun saa avata ruman sanaisen arkkunsa, jos maitopurkki on valunut kokonaan auton takapenkille tai sormet ovat liiskaantuneet ulko-oven väliin.

Voimasanojen käytössä on myös se hyvä puoli, että niiden avulla voidaan joskus ratkaista riitoja, jotka muutoin pitäisi selvittää nyrkein.

Jatkuvasta ja liiallisesta kiroilusta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä. Jos kaveri käyttää sukuelimiin viittaavaa alatyylistä ilmaisua joka neljännen sanan tilalla, voi hänen päänsä sisäisistä liikkeistä päätellä hyvinkin paljon.

TIETOKIRJAILIJA ja pastori Kari Kuula kirjoittaa nettisivuillaan, että kirosanoja tulee kolmesta aihepiiristä.

Ihmiset repivät rumia sanoja niinkin kekseliäistä aiheista kuin ruumiin eritteet, sukupuolisuus ja uskonto.

Kaikki sanat eivät kuitenkaan täytä kirosanan kriteereitä, sillä siihen vaaditaan tietynlaista voimaa ja syvyyttä. Sanalla täytyy tunkeutua kielletylle tabujen alueelle, sille alueelle, jolle ei oikeastaan saisi mennä. Siksi kiroilu tuntuu niin voimalliselta.

KIROILUN IDEA piileekin siinä, että voimasanoja käyttävä ihminen siirtää pahan olon tai kivun kirosanaan ja heittää sen itsestään pois, mielellään jonkun elollisen olennon niskaan. Kuulan tutkimusten mukaan kiroilu liittyy myös maagiseen uskomukseen, että ihminen voi sanallisesti kirota toisen ihmisen eli aiheuttaa tälle pahaa.

Kun siis päätin painella maan alle sisareni vaipanvaihdon yhteydessä, liityin samalla siihen ihmismassaan, joka voimasanoja käyttää. Tärkeintä on kuitenkin osata käyttää kirosanoja oikein, muuten voi joutua naureskelun, halveksinnan tai paheksunnan kohteeksi. Kuten alussa mainitsin, kyse ei todellakaan ole hyvästä tavasta. Voimasanoja ei saakaan käyttää liikaa, liian nuorena tai tietyissä tilanteissa ja paikoissa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen kesätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.