Voittajan vaalijulisteet jäivät pysyviksi Turkissa

Perinteisesti vaalien jälkeen vaalijulisteet katoavat varsin nopeasti katukuvasta, ainakin länsimaissa. Toista on kuitenkin Turkissa, jossa kesäkuun lopulla pidettyjen presidentinvaalien voittajan vaalijulisteet ovat edelleen paikoillaan. Ja pysyviksi ne näyttävät jäävän, ainakin itse tein tällaisen tulkinnan vierailtuani Istanbulissa Euroopan neuvoston monitorointikomitean mukana heinäkuussa.

Paikoitellen presidentti Recep Tayyip Erdogania tukevat julisteet syrjäyttävät jopa maallisen Turkin perustajana tunnetun Kemal Ataturkin henkilöpalvonnan.

Muutos on ollut varsin nopea verrattuna kolmen vuoden takaiseen vierailuuni kaupungissa. Tuolloin kaupunkilaiset rohkenivat esittää kritiikkiä Erdoganin hallintoa vastaan mutta nyt kritiikki loisti poissaolollaan.

Suurimpana syynä keskustelukulttuurin muutoksen on ollut vuoden 2016 epäonnistunut vallankaappausyritys, joka antoi presidentille mahdollisuuden käynnistää laajamittaiset puhdistukset yhteiskunnassa. Puhdistukset ovat ulottuneet myös paikallishallintoon asti ja muun muassa useita vaaleilla valittuja pormestareita on erotettu viroistaan ja vangittu.

Uudelleenvalittu Erdogan on ryhtynyt entisestään lujittamaan otettaan vallasta johtamansa AKP-puolueen tuella. Tähän hänelle on antanut mahdollisuuden viime vuonna kansanäänestyksessä hyväksytty perustuslain muutos, jossa Turkki siirtyy parlamentarismista presidenttijohtoiseen järjestelmään.

Muutos on aiheuttanut huolta Euroopan neuvostossa ja monitorointikomiteassa, joiden tehtävänä on tarkkailla jäsenmaiden demokratian ja oikeusvaltioperiaatteiden toteutumista. Turkin yhteiskunta ei ole vielä siinä tilassa, että presidenttijohtoinen järjestelmä voisi toimia tasapainoisesti.

Eurooppalaisten huoli Turkin demokratian kehityksestä ei kuitenkaan heijastunut oppositiopoliitikkojen puheissa. Olisikin älyllisesti epärehellisestä leimata Turkki autoritaariseksi pelkästään presidentin harjoittaman politiikan seurauksena. Hänellä on myös vastavoima.

Presidentinvaaleissa Turkin yhdistynyt oppositio veti miljoonia kansalaisia uurnille ja haastoi uskottavasti Erdoganin. Kansalaisyhteiskunta joukkoisti vapaaehtoisia vaalitarkkailijoiksi ja heidän tukenaan oli satoja kansainvälisiä tarkkailijoita. Poikkeuslain ja muut olosuhteet huomioiden, media sai toimia suhteellisen vapaasti.

Toki selkeästi suurin osa turkkilaisista oli valmis vahvistamaan Erdoganin asemaa kahdesta syystä: vakaus ja turvallisuus.

Oppositiopoliitikot myönsivät sen, että monelle turkkilaiselle demokratia, sananvapaus, puolueeton media ja riippumaton oikeuslaitos, ovat luksusta, johon heillä ei ole varaa. Ainakaan jos vastapainona on koulutus, toimeentulo sekä terveydenhoito. Tällä hetkellä nämä kaksi kokonaisuutta eivät kulje Turkissa rinnakkain, ja tavalliset turkkilaiset eivät halua riskeerata elämänsä perusedellytyksiä arvojen takia.

Kansalaisten ajatusmaailma ei kuitenkaan ole kestävä Turkin yhteiskunnan kannalta. Maan presidenttijohtoinen järjestelmä ilman vahvaa vastapainoa parlamentista ja riippumattomasta oikeuslaitoksesta on vaarallinen yhdistelmä. Turkin luisuminen pois moniarvoisesta ja sekulaarista demokratiasta on entistä todennäköisempää. Ja tälle turkkilaiset ovat antaneet hyväksyntänsä.

Kirjoittaja on Euroopan neuvoston kunta- ja aluehallintokongressin Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .