Vuoden turhake on jo valittu - Se on somekohu

Stylisti Teri Niitti aiheutti someraivon vuodenvaihteessa, kun hän paheksui imettävää äitiä lennolla. Kohta Suomi sai uuden somekohun. Anna Abreu julkaisi meikittömän selfien Instagramissa. Seurauksena ei voinut olla muuta kuin vilkas keskustelu somessa ja hittijuttu iltapäivälehden verkkosivuille.

Jos maailmasta jotain päättele sosiaalisen median tai sitä tiiviisti seuraavien iltapäivälehtien otsikoista, elämämme surffaa merkityksettömien somekohujen meressä sujuvasti aallosta toiseen.

Jokaisen yksittäisen kohun yhteiskunnallinen merkitys on suurinpiirtein yhtä suuri kuin meren yksittäisen aallon.

Noustuaan vaahtopääksi se pikkuhiljaa katoaa meren syövereihin ja unohtuu. Kukaan ei pian muista, mistä äsken puhuttiin.

Ylen toimittaja Sanna Ukkola pohti kolumnissaan, että ehkä sosiaalisen median kohut kertovat siitä, että Suomessa on loppujen lopuksi kaikki ihan hyvin. Meillä on aikaa jauhaa turhanpäiväisestä.

Näkisin, että somekohujen määrä kertoo myös ihmisten sisäisestä tarpeesta kokea ylemmyyttä suhteessa toisiin ihmisiin.

Kun paheksuu muita, tuntee olevansa moraalisesti korkeammalla tasolla.

Toimittajat taas ovat mestarillisia lietsomaan somekohun uskomattomiin sfääreihin. Varsinkin poliitikkojen ja julkkisten sekä nykyään myös poliisien (?) sanomisia tieheällä kammalla tulkitsevat toimittajat nimittäin tietävät aina paremmin, mitä toinen tarkoitti - paremmin kuin kohun kohde itse.

Kaiken voi tulkita väärin, jos haluaa.

Tiedotusvälineiden uskottavuutta ei lisää puolivillaisten heittojen mukatieteellinen analysointi ja oranvanpyörämäinen paheksunnan lietsonta, joka toistuu kaavamaisesti päivästä toiseen. Jollakin tavalla ja jossain vaiheessa tätä somemaailmaa historiaa myös somekohuja olisi pakko oppi arvottamaan.

Jokainen somekohu ei ole uutisen väärti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.