Vuvuzelat pian Eurooppaankin

Juuri kukaan eurooppalainen saati suomalainen ei kuuntele mielellään vuvuzelan jatkuvaa törinää stadioneilla tai televisiolähetyksissä, mutta siitä huolimatta monet haluavat itselleen Etelä-Afrikan kisojen symbolin.

Olen itse saanut tilauksen jo paristakymmenestä vuvuzelasta. Jos olen keskiverto kisavieras, tästä maasta lähtee maailmalle lähes kymmenen miljoonaa vuvuzelaa.

Kisoissa on paikalla noin 453 000 ulkomaalaista vierasta, ja jos heille on tullut edes suunnilleen saman verran vuvuzela-tuliaispyyntöjä kuin minulle, voidaan puhua Afrikan mantereen edistyksellisimmän maan viennin uudesta hittituotteesta.

VUVUZELAT EIVÄT jää pelkästään näiden kisojen ilmiöksi. Ne ovat täyttä totta jo ensi talven Euroopan sarjoissa. Ei yhtä massiivisesti kuin näissä kisoissa, mutta jollain lailla kuitenkin.

Jossakin Euroopassa haudotaan jo nyt sarjatuotannon aloittamista. Ja kun massavalmistus alkaa myös Euroopassa, törinää kuullaan ainakin seuraavan kauden ajan maailman kovimmissa sarjoissa.

Sen jälkeen aletaan pohtia kieltoja. Siinä vaiheessa tuleekin eteen mielenkiintoinen tilanne: kuinka kannustamista rajoitetaan?

Kieltämällä vuvuzelat? Ei se niin onnistu. Eihän rumpujakaan ole koskaan kielletty saati laulamista. Elämme nyt vuvuzelojen ylilyönnin aikaa, joka tasaantuu hiljalleen. Lopulta näistä Afrikan torvista hioutuu hyvä kannustuskeino. Se vain vie aikansa.

MITÄ VUVUZELAT sitten vaikuttavat itse peliin? Eivät mitään. Jos joku pelaaja ei ymmärrä huutamatta, mitä hänen pitäisi tehdä MM-lopputurnauksessa, hän on väärässä paikassa.

Se on selvää, että kentällä pelikavereiden ääni kuuluu huonosti, mutta ei peli perustu äänekkääseen johtamiseen kuten esimerkiksi pesäpallossa.

Jalkapallossa pallo vie miestä ja mies palloa. Eikä pallo pidä meteliä itsestään. Se on vain välineenä toteuttamassa 22 miehen haaveita.

Ookoo, futisfanit sanovat, että äänellä ohjataan peliä. On se toki osin niinkin, mutta parhaat pelaajat näkevät tilanteet kuuntelematta muita. Oletteko esimerkiksi kuulleet Jari Litmasen huutavan jatkuvasti ohjeita hyökkääjille ennen vapauttavaa syöttöä tai havainneet hänen kiinnittävän huomiota karjuntaan ennen ilmiömäisiä oivalluksiaan.

Aina löytyy valittajia ja vatkaajia. Syy vaisuun peliin ei olekaan omassa osaamisessa vaan jossain ulkopuolisessa tekijässä. Sellainen on osaamattomuuden taakse piiloutumista.

Näiden kisojen itkijäkuningas on Ranska, tuo tämän hetken tylsimmän jalkapallon esittäjä.

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.