Yhdistyksille yhteiset tavoitteet

Suomi on yhdistysten luvattu maa ja yhdistysten yhteistoimintaankin on alettu heräillä. Jämsässä otettiin askel toukokuussa, kun perustettiin Jämsän Voimavara ry. Se on kaupungin alueella toimivien yhdistysten yhteisyhdistys, joka toimii aluekehittäjänä, yhteistyöelimenä, lisää mahdollisuuksia kansalaisvaikuttamiseen ja parantaa asukkaiden hyvinvointia.

Kannatettavia tavoitteita, mutta niiden kanavoinnissa käytännön toimiin on kova työ. Ei silti mahdoton, nyt pitää osata nähdä miten tuloksista saadaan suurempia kuin osiensa summa.

Kaupunginjohtaja Ilkka Salminen kutsui kesäkuussa koolle yhdistysfoorumin, jossa määritteli kaupungin odotukset yhdistysten yhteistoiminnalle. Kaupunki näkee Voimavara-yhdistyksessä yhden puhekanavan, jonka kautta tulee selkeitä esityksiä ja kannanottoja.

Yhdessä voidaan hakea hankerahaa projekteihin, joissa kolmas sektori voi ottaa joitain kunnallisia tehtäviä hoitaakseen tai olla kaupungin apuna. Sosiaalipuolella tällaisia voisivat olla esimerkiksi vanhusten viriketoiminta ja matkailussa retkeilyreitistöjen edistäminen ja ylläpito. Salminen visioi, että Voimavaran jäsenyys saattaisi olla jopa edellytys yhdistysavustusten saamiseksi.

Yhdistyskentässä odotukset lienevät olleet toisensuuntaiset. Oli aistittavissa, että kaupunkia toivottaisiin mukaan yhdistysten toiveiden toteuttajaksi, ja että yhdistyksiä kuultaisiin yhä enemmän kaikessa päätösvalmistelussa. Moni yhdistys odottanee, että kaupungilta saadaan tuosta vain toimitilat, jos ei ilmaiseksi niin hyvin pienellä korvauksella. Ja sitten on se ainainen ongelma: puutteellinen tiedonkulku, ei tiedetä mitä kaupungilla on vireillä, eikä kai sitäkään mitä naapuriyhdistykset tekevät.

Pirstaleisuus on yhdistysten suuri haaste. Jämsässäkin toimii arviolta satoja yhdistyksiä. Ne ovat hyvin erilaisia.

Aktiivisella kyläyhdistyksellä saattaa olla upea kylätalo ja säännöllinen varainhankinta. Sellainen tuskin kaipaa kerhotilaa keskustasta. Pienet erityiskerhot eivät välttämättä tarvitse yhteisyhdistystäkään asiansa ajajaksi. Potilasyhdistyksen rooli lienee varsin toisenlainen kuin ison urheiluseuran.

Jämsän Voimavara-yhdistyksen suurin alku-urakka on selvittää yhdistyskirjon yhteiset nimittäjät ja tarpeet. Niitä varmasti on ja osaavat ihmiset pystyvät etsimään keinot niiden hyödyntämiseksi.

Jokainen pikkuyhdistys ei voi kuvitella, että kattojärjestö kattaa runsaan pöydän kaikkien käyttöön. Tarvitaan vastavuoroisuutta ja joukkovoimaa. Jos yhdellä yhdistyksellä ei ole varaa tilavuokraan, voitaisiinko koota isomman joukon roposet yhteen, joilla saada kaikille kelpaava tila? Voidaanko pitää yhteisiä koulutuksia, joissa kaikki saavat oppia yhdistyslaista ja taloudenpidosta?

Monen yhdistyksen ongelmana ovat myös jäsenmäärän väheneminen, ikääntyminen ja passivoituminen. Mikä lääke siihen auttaa?

Yhdistyksistä löytyy varmaan voimavaroja myös paikkakunnan yhteishengen ja elinkeinoelämänkin virkistämiseen. Miksei yhdistysten voimin esimerkiksi saada aikaan laajaa matkailua palvelevaa reittiverkostoa, jossa voi patikoida, pyöräillä ja hiihtää. Reitin varrelle myyntipisteitä, joista kertyy tulojakin. Kaupunkikin toisi varmaan kortensa tähän kekoon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.