Yhteiskunta ruokakaupassa

Arkipäivän puuhista suosikkini on ruokakaupassa käyminen.

Kaupasta saa ruokaa, mikä auttaa torjumaan jokapäiväisen nälkämme. Kaupassa näkee kaikenlaisia ihmisiä, mikä auttaa huomaamaan, että tarpeidemme edessä olemme kaikki tasa-arvoisia.

Lisäksi ruokakaupat auttavat huomaamaan, kuinka yhteiskunta on eri aikoina toiminut.

Nykypäivän kapitalistisen, jälkiteollisen yhteiskunnan valintamyymälöissä jokainen kulkee omien tarpeidensa viemänä. Hyllyltä toiselle kävellessä kompassina ovat välittömät tarpeet, rahavarat ja lopulta koko henkilökohtainen ruokahistoria: lapsuuden makuelämykset, kouluruokailun traumat, ehkä sairaskertomuksen sanelemat ehdot. Ja marketien laajat valikoimat antavat mahdollisuuden huomioida ne kaikki.

Mutta kaverin kohtaaminen kaupassa on vaikeaa. Ei tule mitään kiireettömästä jutustelusta, ja yhdessä on hankala kulkea, kun kummallakin on omat tarpeensa. Niinpä vaihdetaan muutama sana, vilkuillaan mitä toinen on ostamassa, erotaan ja toivotaan, ettei törmätä ennen kassaa.

Toisenlaista oli meno agraarisen yhteiskunnan kaupoissa. Tarjolla oli vain sitä, mitä kaikki söivät, ja sosiaalinen kanssakäyminen oli osa asiointia.

Ensimmäisen kotikyläni kaupassa oli leipähyllyn viereen istutettu haalistunut keittiöjakkara, joka oli sanattomalla sopimuksella varattu turiseville kylänmiehille. Ja siinähän he päivystivät. Silmäilivät kaupassa kävijöitä ja turisivat.

Toisen kotikyläni kaupassa oli usein enemmän työntekijöitä kuin asiakkaita. Tavarat olivat tiskin takana hyllyllä, ja niitä pyydettiin myyjältä. Samalla saattoi jutella kaikenlaista, ehkä kuulla uutisiakin.

Jos Prisman kassan vieressä joku alkaisi istua jakkaralla ja turista, vartijat hakisivat hänet pois. Ja jos Prismassa olisi pelkkiä palvelutiskejä, kiireiset asiakkaat olisivat pian kiinni toistensa ja henkilökunnan kurkuissa.

Maan hallitus pohtii parhaillaan kauppojen aukiolon vapauttamista. Päätös on vielä epäselvä, suunta ei. Aukioloajat pidentyvät, ja kaupassa voi käydä melkein milloin haluaa. Omien tarpeiden mukaan.

Ei ennen kaikki ollut paremmin, eikä takaisin pääse, vaikka olisikin. Ruokakauppojen tapaisten arkisten esimerkkien kautta voi kuitenkin havaita, miten yhteiskunnan muuttuminen näkyy pienissä asioissa ja miten ne pienet asiat vastavuoroisesti yhteiskuntaa muuttavat.

Harvoin siitä päätöksiä tehdessä kuitenkaan puhutaan. Kauppojen aukiolon vapauttamistakin käsitellään lähinnä eri intressiryhmien etujen yhteensovittamisen näkökulmasta.

Kuitenkin kyse on myös yksilöllisyydestä ja yhteisöllisyydestä. Kun yksi lisääntyy, toinen vähenee.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen uutistoimituksen toimitussihteeri.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.