Yhteistyön tielle

Keuruun, Multian ja Mänttä-Vilppulan kuntaliitoshanke on tullut tiensä päähän. Se ei sinänsä ollut yllätys, mutta tapa, jolla tyssäys tapahtui, oli sitäkin enemmän.

Kun kesäkuun lopun valtuustot kokoontuivat käsittelemään kuntarakenneselvityksen jatkamista toiseen vaiheeseen, olivat ennakkoasetelmat Multialla ja Mänttä-Vilppulassa selvät: edelliselle homma tuntui riittävän, jälkimmäinen ajoi liitosta. Näin istunnoissa myös mentiin.

Sen sijaan Keuruulla jännitettiin viimeiseen asti, kumpaan suuntaan asia ratkeaa. Olihan kaupunginhallituksen äänestystulos pannut ounastelemaan punttien olevan suht tasan. Vielä vähän ennen valtuustoiltaa näytti siltä, että ratkaisu on kiinni yhdestä tai kahdesta äänestä. Ihmetys olikin suuri, kun Keuruu päätti yksimielisesti, että tämä on nyt tässä, kuntaliitosta ei tule.

Mitä oli viime metreillä tapahtunut? Eihän voi olla niin, että liitosmyönteisten päät käänsi Mänttä-Vilppulan kaupunginhallituksen esitys valtuustolle: selvitystä voidaan suunnata varsinaiseen kuntajakoselvitykseen, mikäli naapurit hyväksyvät reunaehdot, joiden mukaan yhdistyneen kunnan suunta on Pirkanmaa. Tätähän oli toistettu siltä suunnalta alusta lähtien. Osa keuruulaisista oli vain niin kovakorvaisia, että Mänttä-Vilppulan oli lyötävä reunaehdot päätökseensä. Vielä Mänttä-Vilppulan valtuustossa ihmeteltiin monessa puheenvuorossa sitä, ettei Keuruulta, eikä Multialtakaan, ole saatu vastausta reunaehtojen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.

Toinen selitys on tietysti se, että kukaan ei halunnut jäädä häviäjien puolelle. Kansan syviä rivejä siirtyminen Pirkanmaalle ei näet missään vaiheessa innostanut. Tämä kävi ilmi lukuisissa keskusteluissa. Moni sellainenkin, joka piti kuntaliitosta tarpeellisena, ihmetteli, mitä tolkkua on lähteä peliin, jossa toinen osapuoli sanelee etukäteen kaikki pelin säännöt. Voi tietysti sanoa, että olen jututtanut vääriä ihmisiä, mutta vakuutan, että heitä on ollut monta.

Jonkinlaista runnomista yhteisrintaman synnyttämisessä kaiketi tarvittiin, sen verran kitkeriä kommentteja Keuruun valtuustossa asiaa käsiteltäessä kuulemma esitettiin. Sanoipa eräs valtuutettu kokouksen jälkeen, että nuo reunaehdot taitavat olla median keksintöä. Kehotan kysymään Mänttä-Vilppulan kaupunginjohtajalta Esa Sirviöltä, onko todella näin.

Keuruulla on pitkin matkaa penätty lukuja ja faktoja päätöksenteon pohjaksi. Kun vs. kaupunginjohtaja Tero Mäkelä niitä sitten oman päätösesityksensä pohjaksi esitti, tiedettiin kylillä ja toreilla oitis, että luvut ovat vääriä ja manipuloivia ja että takana on vain vs. kaupunginjohtajan oman työpaikan turvaaminen. Niinpä niin, väärin oli sammutettu tämäkin tulipalo.

Osansa sai myös maakuntalehti, jonka väitettiin härkäpäisesti ajavan oman maakunnan asiaa. Voi tietysti kysyä, mikä on maakuntalehden rooli tällaisella hetkellä. Eipä tuo paikallislehtikään tuntunut liitokselle lämmenneen.

Liitoshankkeet ovat nyt takana, mutta elämä jatkuu, myös Keurusselän ympärillä. Ja kun olot entisestään kurjistuvat, painottuu kuntayhteistyön merkitys entisestään. Tämän ovat nämäkin kunnat tiedostaneet.

Kirjoittaja on aluetoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.