Yhteistyöpuheista tekoihin

Yhdistyä vai ei? Tähän kysymykseen Saarijärven, Viitasaaren, Kyyjärven, Kannonkosken ja Kivijärven valtuutetut vastaavat syksyllä, kun he päättävät mahdollisesta kuntaliitoksesta.

Samaa seutukuntaa nämä kunnat - yhdessä Karstulan, Pihtiputaan ja Kinnulan kanssa - ovat olleet vuodesta 2004. Eräs virkamies kommentoi seutukuntajaon muuttumista, että seutu istumista se lisäsi, siis kokousmatkoja.

Aikaa kokouksiin on ollut, mutta onko konkreettiseen yhteistyöhön ollut todellista tahtoa? Monen alan kehittämisprojekteja on toki tehty, mutta esimerkiksi yrittäjien toive seudun yhteisestä elinkeinoyhtiöstä ei ole toteutunut.

YHDISTYMISSOPIMUKSEN luonnoksen teksti on monin paikoin visiointia vailla konkretiaa siitä, miten tavoitteisiin päästään. Ei ihme, että moni päättäjä miettii vielä kantaansa kuntaliitokseen.

On luonnoksessa silti myös paljon fiksuja ajatuksia, kuten palvelujen paneminen pyörien päälle. Järkevää olisi myös käyttää opettajien työpanosta joustavasti alueen eri kouluissa. Samoin voidaan toimia muissakin ammattiryhmissä.

Kuulostaako tutulta? Jo vuonna 2003 viriteltiin Saarijärven seudulle kuuden kunnan yhteistä sivistyspalvelukeskusta. Tavoitteena oli hyödyntää työntekijöiden asiantuntemusta laajemmalla alueella ja jakaa työtä uudella tavalla palvelujen turvaamiseksi.

Ajatus ei saanut kannatusta. Sanottiin, että yhteistyötä voi tehdä muutoinkin. Samoin kariutuivat vuoden 2006 kuntaliitosneuvottelut.

Kuntien talousnäkymät ovat nyt niin huonot, että olisi aika siirtyä yhteistyöpuheista tekoihin. Onnistuuko palvelujen järjestäminen asukkaiden eduksi yhteisvoimin ilman kuntaliitosta? Jos ei, niin vaihtoehdoksi jää vain liitos.

MATKAKOHTEITAAN seutu sentään markkinoi yhdessä. Esimerkiksi lapsiperheille pohjoisessa Keski-Suomessa on monta retkikohdetta, joita oman maakunnan väen soisi hyödyntävän nykyistä enemmän.

Valtaosa esimerkiksi Saarijärven Kivikauden kylän kävijöistä tulee nykyisin Etelä-Suomesta. Myös Puuhapuisto Veijari houkuttelee väkeä kauempaakin.

Karstulassa kotieläintila Villikili ja Wanhojen Wehkeiden museoalue keilaratoineen ovat tutustumisen arvoisia paikkoja, kuten tietysti myös seudun upeat kansallispuistot Pyhä-Häkki ja Salamajärvi.

MATKAILUMAINOKSISSA kelpaa esitellä kuvia seudun sinisistä järvistä. Ikävä kyllä kuva pinnan alta ei enää ole yhtä houkutteleva.

Viime vuosina etenkin Saarijärven vesistöreitin rannoilla on huomattu, miten vedet ovat sameutuneet ja kalaverkot käyneet limaisiksi. Pahimmillaan uimareissulla voi saada iholle ylimääräisen tumman kerroksen, joka täytyy pestä pois.

Vesistöjen pelastaminen on koko seudun elinehto. Siihen tarvitaan pian tutkimusta ja tositoimia. Ne taas vaativat rahaa, jota ei nyt tahdo löytyä mistään.

Toivottavasti rahoituspäätöksiä ei odota niin kauan, että kuolleiden kalojen haju ehtii karkottaa mökkiläiset ja matkailijat pois.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen aluetoimittaja Saarijärvellä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.