Yhteistyötä vai blokkipolitiikkaa?

Eduskuntavaalien ja pitkien hallitusneuvottelujen jälkeen on arvoitu, että Suomen politiikassa alkaa uusi aika. Mutta onko perussuomalaisten jytky sittenkään täysin ainutlaatuinen ilmiö?

Suomalaiset ovat eri syistä aina välillä osoittaneet vaaleissa, että herrojen peli ei vetele. Protesti kanavoitui ainakin vuosina 1945 ja 1958 äärivasemmistoon. Vuonna 1970 vastalause yhteiskunnan rakennemuutokseen nosti vennamolaisuuden, Se kuihtui muutamassa vuodessa pelkäksi riitelyksi. 1980-luvun alussa kansan mielipide "rötösherroista" ja paljosta muusta nosti "pekkavennamolaisuuden". Puolue meni hallitukseen ja hävisi sen tien.

Hallitusneuvottelut osoittivat, että soinilaisuuteen liittyy suuria vaikeuksia vastuunkantamisen ja yhteistyön arkipolitiikassa. Siinä mielessä se on tavanomainen protestiliike.

Perussuomalaisuus on yhden miehen tanssi. Timo Soinin zumba korvasi kesäkuun puoluekokouksessa yleispoliittisen keskustelun. Soini linjasi ja kokousväki taputti.

PERUSSUOMALAISTEN historiallisesta voitosta seurasi ainakin se muutos, että hallitusneuvotteluissa palattiin seesteisen kauden jälkeen monimutkaisiin ja aikaa vieviin kuvioihin. Lopputulos on kuitenkin parlamentaarinen enemmistöhallitus ja osoitus poliittisen järjestelmän toimivuudesta.

Jyrki Kataisen ykkönen ainakin yrittää ideologisesti hyvinkin etäällä toisistaan olevien puolueiden yhteistä politiikkaa. Se on tavoite, joka liittää sixpack-hallituksen Suomen valtiollisen historian yhteen keskeisimpään perustalinjaan, eheyttämispolitiikkaan.

Kompromissien ja yhteisymmärryksen hakemista on pidetty poliittisen vastuunkantamisen perusasiana. Toimintatavan elinvoimaisuutta osoittaa se, että vasemmistoliitto on mukana kokoomuslaisen johtamassa hallituksessa.

KESÄKESKUSTELUISSA on ehditty kyseenalaistaa suomalaisen yhteiskunnan demokraattisuus. Kansanvalta hämärtyy kompromissipolitiikaksi. Keskustelun avasi Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen ( Helsingin Sanomat 14.6.).

Suomessa olisi aika siirtyä blokkipolitiikkaan, jossa äänestäjät tietäisivät jo ennen vaaleja hallitusvaihtoehdot.

Apusen toive siirtymisestä kahden vaihtoehdon hallituspolitiikkaan on saanut eniten tukea nuorilta kynäilijöitä.

Innokkaimmat ovat jopa väittäneet, ettei Kataisen hallituksella ole mitään tekemistä parlamentarismin kanssa. Vasemmiston jo oikeiston yhteishallitusta on pidetty demokratian kannalta kyseenalaisena. Suomessa olisi aika siirtyä laaja-alaisen yhteistyön politiikasta selkeisiin vaihtoehtoihin eli käytännössä joko porvari- tai vasemmistohallituksiin.

Maailma muuttuu ja ehkä eheyttämispolitiikka on menneisyyden projekti. Mutta ehkä sittenkin yhteistyö "arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin" -hengessä on demokraattisempaa kuin "joko tai" -politiikka.

Blokkivaalijärjestelmä on käytössä monissa maissa, esimerkiksi Kreikassa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.