Yhtiökokouksia menneestä maailmasta

Yhtiökokouksilla on maine eläkeläisten kokoontumisajoina. Eikä syyttä. Vaikka nykyaika mahdollistaisi uudenlaisen, sosiaaliseen mediaankin ulottuvan show’n, valitettavan monia keväisiä iltapäiviä istutaan yhä läpi puuduttavalla kaavalla.

Kansankapitalismin tulevaisuuden kannalta yhtä harmillisesti seuraavan sukupolvenkaan läsnäoloa ei juuri ole havaittavissa kokousväessä. Tuoreen mutta kapean otoksen valossa kahvikupin pohjalle kolahtavat edelleen useammin tekohampaat kuin tekoripset. Molempi olisi parempi.

Yritysjohdolle yhtiökokous muodostuu yleensä paikaksi, joka muistuttaa opposition kyselytuntia. Haastamisesta ei juuri ole vaaraa, todelliset aiheet kun olisi jo reposteltu lehtien palstoilla. Jos jotain kokoussaliin tullessa pelätään, niin sitä, että katsomoon istahtaa se yksi hullu, joka kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtivät vastata. Silloin voisi pahimmillaan jäädä päivän aikana tarkistamatta, lyödäänkö palloa koloon vielä talvigriineillä.

Johdon suhtautumisen yhtiökokoukseen tulisi olla nykyistä ryhdikkäämpi. Tilikaudella se saa pyörittää bisnestä tai peukaloitaan ilman polemiikkia. Nöyryyttä voisi osoittaa vastaamalla asiallisesti myös tuulipukusijoittajan kysymyksiin. Vaikka osa kyselyoikeuttaan käyttävistä saakin säännöllisesti aikaan röhönaurut, johdolla ei ole varaa ylimielisyyteen.

Johtoryhmän ja yhtiön hallituksen jäsenet ovat usein vahtimestarin ja tilintarkastajan ohella salin ainoita, joilla ei ole euroakaan omaa rahaa kiinni yhtiössä. Tervetulleita poikkeuksia lukuun ottamatta johto silti kuitenkin istahtaa salin eturiviin yhä siten, että palkan maksajat – omistajat – näkevät päättäjistä vain päälaen varhaisen kaljuuntumisen.

Hallituksen puheenjohtaja kohentaisi juoksuaan, jos hän kertoisi omistajille, mitä lisäarvoa kukin hallitustulokas tuo.

Taustalla lienee usein järkisyy, kuten toimialaosaaminen. Kun tätä ei avoimesti viestitä, jää monelle kuulijalle epäilys, että valinnan taustalla on hyvin valittu mökkikunta tai suotuisa geeniperimä. Tämä ei ole kenenkään etu, eikä ainakaan viittaus maakunnissa pääkonttoriaan pitäviin pörssiyhtiöihin.

Yhtiökokousten parasta antia ovat presentaatiot. Itse olen käynyt kuuntelemassa enää vain Björn Wahlroosin saarnat, muuhun en ole aikaani haaskannut. Muillakin puheen tulisi erota havaittavalla tavalla poliitikkojen jargonista.

Tähän asti kokouksissa on selitelty menneitä ja luettu ennusteita tulevaan papereista. Omistajaa paremmin palveleva tapa olisi arvioida näkymiä suhdanteiden yli johdon omin sanoin.

Miltä näyttää asiakastyytyväisyyden, henkilöstön ja tuotepaletin kehitys? Onko tarkoitus harjoittaa konserniveljiltä omaksuttua kvartaalitalouden kustannuskurimusta, vai osataanko toiminnassa tähdätä vuosien päähän? Johdetaanko yhtiötä niitä omistajia varten, jotka ovat lähtemässä vai jäämässä?

Pitkäjänteinen omistaja voi odottaa kuulevansa huonojakin viestejä. Lupaan uhrata arvostamaani vapaa-aikaa ja tulla paikan päälle kuuntelemaan sen puheenvuoron, joka aloitetaan ”mikä meni tilikauden aikana pieleen”-osiolla. Hyvä johto ottaa reippaasti vastuun omista huonoistakin ideoistaan, eikä syytä sääolosuhteita.

Toisaalta auttaisiko esitysten tason nostossa paremmin, jos sittenkin lupaisin tulla valtakirjalla esittämään pari yleisökysymystä niiden yhtiöiden kokouksiin, joissa arvioin omistaja-arvoa tärvätyn kunnolla? Ehdokkaista ei pulaa olisi.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.