Yksi yli-ihminen

Aina välillä tähän mielenkiintoiseen maailmaan putkahtaa yli-ihmisiä. Osa heistä on tullut kaikille tutuiksi myös urheilijoina. Tältä vuosituhannelta voisi mainita Usain Boltin, Michael Phelpsin ja Simone Nigglin.

Joo joo, tiedän, että edellinen vertailu on osin ontuva. Eihän Nigglin nimi ole samalla tavalla universaali kuin olympialaisissa historiaa tehneiden Boltin ja Phelpsin. Mutta ylivoimansa puolesta suunnistusta koko 2000-luvun dominoinut Niggli ei jää kakkoseksi kenenkään rinnalla.

Maanantaina Niggli ilmoitti päättävänsä uransa tähän kauteen. Loppusaldoksi voidaan siis kirjata 23 maailmanmestaruutta. Luku on käsittämätön lajissa, jossa virhepeikko vaanii koko ajan keskittymisen herpaantumista.

Silti tämä kolumni ei kerro Nigglin suuruudesta suunnistajana tai urheilijana. Tai onhan sekin tässä mukana, mutta ennen kaikkea tämä kertoo suuresta ihmisestä.

Urheilun yli-ihmiset ovat aika usein myös ylimielisiä. Nigglistä sellaista ei saa tekemälläkään. Pari episodia lajin MM-kisoista puhukoot puolestaan.

Kesällä 2012 Nigglille sattui harvinainen lapsus. Kotikisoissaan Lausannessa hän voitti kyllä kolme MM-kultaa, mutta keskimatkalla hän sortui alokasmaiseen virheeseen ja jäi ilman mitalia. Suurin osa huippusuunnistajista olisi hänen tilanteessaan hoitanut mediavelvoitteet mahdollisimman lyhytsanaisesti tai ne olisivat jopa jääneet hoitamatta. Niggli antoi hymyillen televisiohaastatteluja useammalla kielellä, ja olipa hänellä aikaa myös yhdelle vähäpätöiselle Keskisuomalaisen toimittajalle.

Viime kesänä Vuokatissa Minna Kauppi eli urheilu-uransa kovimpia hetkiä. Pitkän matkan kisa oli päättynyt neljänteen sijaan ja lehdistötilaisuudessa kyyneleet alkoivat valua pitkin suomalaistähden poskia. Ensimmäisenä Kaupille lohdutuksen halausta oli antamassa jälleen kerran maailmanmestaruuden voittanut Niggli.

Täydellisyyttä hipova huippu-urheilija, ikävätkin velvoitteet viimeisen päälle tyylikkäästi hoitava suunnistaja ja kaiken lisäksi rehti kilpakumppani.

Yli-ihminen?

Ja vielä yksi juttu. Niggli voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa Tampereella vuonna 2001. Viimeiset tulivat Vuokatissa 2013. Välillä on käyty vain kahdet sellaiset MM-kisat, joissa Niggliä ei ole nähty korkeimmalla korokkeella.

Vuosina 2008 ja 2011 Niggli ei MM-kisoihin osallistunut. 2008 syynä oli Malin, 2011 Anja ja Lars. Niggli on siis myös kolminkertainen äiti, oletettavasti siinäkin roolissa hyvä.

Ensi vuoden suunnistuskisoissa on melkoinen tyhjiö.

Yli-ihminen on joukosta pois.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.