Yksinoikeus saa pääni kääntymään

Netflix on ärsyttävä palvelu – meille, jotka emme ole sen asiakkaita.

Olen yrittänyt pärjätä ilman Netflixiä kolmesta syystä. Katson liikaa televisiota, maksan siitä liikaa (pelkästään urheilukanavista neljäkymppiä kuussa) ja laadukasta katsottavaa riittää muutenkin.

Ja silti, taidan hankkia Netflixin lähiviikkoina.

Kun Netflix tuli neljä vuotta sitten Suomeen, pidin sitä ylimainostettuna roskana. Netflix näytti samoja elokuvia ja sarjoja, joita kanavapaketit ja markettien hyllyt olivat väärällään. Tuntui järjettömältä maksaa nettipalvelulle esimerkiksi Ylen Hovimäestä.

Mutta Netflix on kehittynyt lyhyessä ajassa paljon. Ensin se rupesi tuottamaan laadukkaita alkuperäissarjoja, kuten House of Cards ja Narcos. Seuraavaksi tuli kehuttuja alkuperäiselokuvia, esimerkiksi Beasts of No Nation. Lisäksi Netflix on haalinut itselleen elokuvia ja sarjoja yksinoikeudella. Kovasti odottamani Ricky Gervaisin Life on The Road nähdään Suomessa vain Netflixissä, samoin Gilmoren tyttöjen neljä uutta jaksoa.

Näin Netflix pystyy siihen, mitä kaikki mediat tavoittelevat: luomaan asiakkailleen eksklusiivisuuden kokemuksen. Tunteen, että tällaista sisältöä saat vain meiltä.

Suomessa suoratoistopalvelu Elisa Viihde on testannut Netflixin metodia. Sen tuottamista alkuperäissarjoista Downshiftaajat ja Ismo ovat mainiota viihdettä.

Ero on siinä, että Downshiftaajia ruvettiin esittämään Ylellä vain hetki sen jälkeen, kun olin maksanut Elisalle sarjan katsomisesta. Se ei tunnu eksklusiiviselta. Se tuntuu huiputukselta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.