Yleisurheilun todellinen tila ei näy Moskovassa

Hyvältähän se vielä talvella näytti. Suomalainen yleisurheilu siis.

Suomen ennätykset paukkuivat hallikaudella ja kelvollisia aivan kansainvälisen tason tuloksia syntyi muutenkin. Jyväskylän SM-hallikisoissa oli erinomainen tunnelma, ja koko lajin ympärillä puhaltelivat aivan uudet nosteet. Tuntui virkistävältä, kun yleisurheilussa parrasvaloihin nousivat muut kuin keihäänheittäjät, joiden huippukunnosta alkoi liikkua toinen toistaan uskottavampia huhuja.

Omakin vanha yleisurheilusydän innostui.

Tero Pitkämäki, Antti Ruuskanen, Eero Haapala, Roni Ollikainen, Ella Räsänen, Jonathan Åstrand ja Nooralotta Neziri. Lista parhaista suomalaisista yleisurheilijoista? Niin, voisihan se ollakin.

Todellisuudessa lista kertoo suomalaisen yleisurheilun suurimmasta ongelmasta, joka on itse asiassa tuttu aivan liian monesta muustakin lajista. Yhdellä rikkoutuu olkapää, toisella on selkä romuna, kolmannella kolottaa jotain muuta paikkaa ja neljäs on ylirasituksesta jäykkänä ja väsyneenä.

Loukkaantumiset ovat pilanneet tämän(kin) suomalaisen yleisurheilukesän. Harjoittelussa on varmasti tehty virheitä. Ei olla maltettu levätä, kun kroppa on alkanut viestiä ylirasituksesta. Osaksi on epäilemättä ollut vain huonoa tuuria. Sellaista on elämä.

Niin tai näin, nyt MM-kisoihin on lähdössä pieni ja osin raihnainen joukkue. Mitaliodotukset kohdistuvat lähinnä siihen, ehtiikö huippukunnossa alkukesästä ollut Pitkämäki kuntoutua Moskovaan mennessä.

Iloinen pöhinä lajin ympärillä oli ja meni.

Omakin vanha yleisurheilusydän – no ei sen lyönnit sentään ihan viivaa näyttäneet – mutta eipä paljon muutakaan.

Kun katsoo yleisurheilumme kärkeä, näyttäisi siis siltä, että hypättiin hetken hurmokseen ja sitten palattiin takaisin siihen onnettomaan masennukseen, jossa on murjotettu jo muutaman vuoden ajan. Onneksi todellisuus on toinen.

Lajin tilaa ei kannata katsoa Moskovan perusteella. On lopulta melkein yhdentekevää, matkustaako Moskovaan yhdeksän vai viidentoista urheilijan joukkue. Samoin kuin se, lähteekö rakkaasta isosta itänaapuristamme mukaan yksi mitali, kaksi pistesijaa vai pelkkiä pettymyksen kyyneliä.

Yleisurheilun syvin olemus tässä maassa paljastuu Kalevan kisoissa. Ja Vaasassakaan ei kannata liikaa tuijotella uuden sukupolven urheilijoiden tuloksia. Siellä kannattaa innostua siitä yleisestä ilmapiiristä. Siinä ei ole tietoakaan masennuksesta.

Omakin vanha yleisurheilusydän pomppii Kristian Pullin loikkien tahdissa.