Yllätykseen voi varautua, järkytykseen ei

Epäusko eteni mielen yli samaan tapaan kuin ruudulla puhelinpylväitä, autoja ja rakennuksia mukaansa napsiva pikimusta vesimassa. Viimeksi olin nähnyt sellaista kuvaa katastrofielokuvassa, mutta tämä oli ylimääräinen uutislähetys.

Sama ensireaktio samojen kuvien äärellä koettiin Japanin pääsaari Honshun länsiosassa Hiroshimassa, jonne perjantaina tapahtuneen voimakkaimman Japanissa koskaan tilastoidun maanjäristyksen ja sen aiheuttaman tsunamin tuhot eivät yltäneet.

"Olin tyrmistynyt, ajattelin, että tämä on elokuvaa, hirvein elokuva, jonka kukaan osaa kuvitella", paikallinen 26-vuotias ystävä kertoi sähköpostitse perjantai-iltana Suomen aikaa.

KOLMEN MANNERLAATAN yhtymäkohdassa sijaitsevassa Japanissa luonnonkatastrofeja tiedetään odottaa. Mutta vaikka evakuointisuunnitelmat hiottaisiin huippuunsa, ja pilvenpiirtäjät rakennettaisiin myötäilemään järähdyksiä, järkytykseen ei voi varautua.

Perjantain ja lauantain aikana tavoitettujen paikallisten tuttujen viesteissä toistuu sama epäusko: että se saattoi tapahtua todella, nyt, meille. Epäuskoa seuraa huoli.

Osakassa järistyksen kaiut tuntenut parikymppinen nainen ei vielä jaksanut iloita kotikaupunkinsa säästymisestä.

"Olen kunnossa, mutta pelkään ystävieni puolesta, sillä on luvattu jälkijäristyksiä ja se, mitä näen televisiossa, on kuin helvetti."

KATASTROFI YLITTI käsityskyvyn, mutta sen iskiessä Japanin lihasmuisti toimi. Yhteiskunta kytkeytyi automaattivaihteelle.

Viisitoista minuuttia siitä, kun ensimmäinen järistys vavisutti Tokion pilvenpiirtäjiä, pääkaupungin kaduilla megafonein varustautunut viranomainen ohjasi jo väkeä hakeutumaan yliopistoihin ja muihin evakuointikeskuksiksi avattuihin julkisiin rakennuksiin.

Mullistus katkaisi perjantaina sähköt neljältä miljoonalta ja kaatoi puhelinverkot vahinkoalueilla ja niiden läheisyydessä. Yhteyksien katkettua internetin ulottuvilla olevat ryntäsivät verkkoon. Internet täyttyi median ja yksityishenkilöiden tilannepäivityksistä.

"Teille, jotka olette huolissanne", kirjoitti eräs tuttava järistyskeskuksessa asuvan englanninopettajan Facebook-sivulle.

"Olimme yhteydessä hetkeä ennen puhelinyhteyksien katkeamista ja uskon, että hän on kunnossa".

LAUANTAINA TÄTÄ kirjoitettaessa tuhojen kokonaista laajuutta saatettiin vasta arvioida. Varmaa on, että maan historian pahimman järistyksen jäljet näkyvät Japanissa vielä vuosia.

Surusta, epäuskosta ja huolesta huolimatta paniikkimielialaa ei Japanista kantautuvista viesteistä välity.

"Olen surullinen ja peloissani, mutta toivon, että kaikki pysyvät rauhallisina", kirjoitti ystävätär Tokushimasta lauantaina.

"Tästä toipuminen vie kauan, mutta aion tehdä kaiken, minkä voin", toinen Fukuokalta viesti.

Jokainen viesti päättyy samaan toteamukseen:

Nyt voi vain odottaa. Ja toivoa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja, joka on asunut vuoden Japanissa, Hiroshimassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.