Ympäristömenot ohjaamaan vientikauppaa

Valtion ensi vuoden talousarviossa on tarkoitus kiinnittää erityinen huomio työpaikkojen varmistamiseen ja talouskasvuun. Elinkeinoelämän taholta on silmätikuksi nostettu Euroopan unionissa hyväksytty rikkidirektiivi, joka aiheuttaa jonkin verran lisäkustannuksia Suomen ulkomaanvientiä harjoittaville laivoille.

Näistä kustannuksista ei ole yksimielisyyttä ja vielä vähemmän laskelmista, joita laivojen rikkipäästöt merkitsevät satamien asukkaiden terveydelle ja meriympäristön tilalle.

Vientiteollisuus katsoo, että rikkidirektiivin vaikutus rahtien maksuihin on kompensoitava täysimääräisesti ja viennin tukemisen takia tietenkin valtion varoista.

Kysymys on suuresta poikkeamasta aiheuttamisperiaatteeseen. Suomi on yhtenä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) maana noudattanut tätä periaatetta 1970-luvun alusta lähtien ja sitoutunut siihen myös EU:n aikana. Sen mukaan ympäristöä pilaavan tulee huolehtia kaikista kustannuksista, joita toiminta aiheuttaa ympäristölle.

Näihin toimiin voi alan hallinto vaikuttaa hallinnollisin ja taloudellisin ohjauskeinoin. Nyt rikkidirektiivin tavoitetta voidaan edistää kahdella tavalla: Lähtökohtana on laivan polttoaineen rikkipitoisuuden alentaminen tai sitten nykyisestä polttoaineesta ilmaan tulevien rikkipäästöjen puhdistaminen. Näistä laivayhtiöt näyttävät valitsevan päästöjen puhdistamisen.

Vaikka muihin teollisiin toimialoihin nähden laivaliikenne on voinut saastuttaa ilmaiseksi ympäristöä vuosikymmenet, vaaditaan nyt hallintoa maksamaan laivojen rikkipesurien asennus esimerkiksi alentamalla tai poistamalla joitain muita merenkulkua rasittavia maksuja, kuten väylämaksuja. Kyseessä on näin suuri tulonsiirto veronmaksajilta laivayhtiöille.

Muodollisesti poikkeaminen aiheuttamisperiaatteesta on lain mukainen. Valtio voi myöntää tukia laivojen investointi- ja kunnostushankkeisiin sekä viime syksystä lähtien laivatukea ympäristöperusteilla.

Tukea on jaettu nestemäiseen maakaasuun siirtymisen edistämiseksi. Rikkipesurien tarkoituksena on laskea päästöjen rikkipitoisuutta, mutta sen sijaan niillä on olematon vaikutus toiseen ilmastotavoitteeseen: Luopumiseen fossiilisista polttoaineista hiilidioksidin päästöjen poistamiseksi. Nyt tehtyä polttoaineratkaisua on pidettävä vain tilapäisenä hätäkeinona.

Talousarviossa esitettävää tulonsiirtoa ei vielä ole tiedossa, mutta on puhuttu noin 1,8 miljardista eurosta. Tätä voidaan verrata valtion myöntämiin muihin teollisuustukiin. Se on ilman rikkidirektiiviä vain 1–2 prosenttia niistä.

Vähäisestä osuudesta huolimatta poikkeamalla aiheuttamisperiaatteesta vaikutetaan toiminnanharjoittajan kiinnostukseen päästä eroon pilaavasta toimestaan kehittämällä alan teknologiaa kestävän toiminnan suuntaan.

Rikkidirektiivin verukkeella vaaditun kompensaation tulisi ehtojen mukaan kohdistua ympäristön tilan parantamiseen. Tämä ei liene mahdollista myöntämisen perustelemisella kotimaisten työpaikkojen säilyttämiseksi. Myöskään Suomen ympäristön tilaan vaikuttaminen on vähäistä Itämerellä kansainvälisillä merialueilla.

Mikäli rikkipesurien asentamistukea jaettaisiin kaikille Suomen vientiä harjoittaville laivoille, valuisi puolet rahoista ulkomaille, eivätkä edistäisi kotimaan tilannetta. Puolet laivoista on liputettu ulkomaille, eikä pakkoa niiden saamiseksi Suomen liikenteeseen voida määrätä.

Ympäristönsuojelua ei tule käyttää keinotekoisesti yleisesti hyväksyttynä hyveenä perusteena julkisten varojen jakamiseen aiheuttamisperiaatteen vastaisesti. Pyrkimystä siirtyä vihreään ja kestävään talouteen edistää vain toimintojen rakenteellinen vaihtaminen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.