Yritteliäs lehtimies-junttikolumnisti koetti hallita myös palloa

Toimittaja Tero Karjalainen (s. 1976) menehtyi tapaturmaisesti sisäjalkapallokentällä Jyväskylässä aprillipäivän aattona. Karjalainen sotkeutui maitohapon soseuttamiin jalkoihinsa ja löi otsikkonsa viimeisen kerran päin tiiliseinää.

Työuransa viimeisen vaiheen Karjalainen teki toimittajana sanomalehti Keskisuomalaisessa. Kollegat muistavat hänet miehenä, joka laskutti tunnollisesti ylityönsä. Lukijoiden keskuudessa Karjalainen tuli tunnetuksi olla-verbin taitajana, jonka hän sijoitti eri muodoissaan isoon osaan kirjoittamistaan lauseista. Hän esitteli mielellään näkemyksiään ylipitkissä kolumneissaan, joissa hän peitteli maalaisuuttaan jättäen tilaa myös vessahuumorin tapaisille ilmeisille karkeuksille.

Varhaiskeski-ikään ehtineenä veteraaninuorena Karjalainen suhtautui nuorisoon mairean ymmärtäväisesti ja olisi hyväksynyt talonvaltausten kaltaiset ilmiöt. Tosin Karjalaisen kaikki mielipiteet olivat keksittyjä ja ne saattoivat vaihtua jopa kesken lauseen, tarkemmin ajatellen, oli hänellä kerran perusteltu näkemys asioiden tilasta: Ainoaksi jääneessä poliittisessa kannanotossaan Karjalainen kantoi huolta männynkäpyjen alhaisen poimijahinnan kielteisistä vaikutuksista Suomen metsätalouteen. Yleisönosastokirjoitus julkaistiin paikallislehdessä vuonna 1988. Ennen toimittajauraansa Karjalainen työskenteli polkupyöriin erikoistuneena pienkonekorjaajana. Alan piirit tunsivat hänet reippaana markan asentajana, joka sai nopeasti aikaan kahden markan vahingon.

Tero Karjalainen valmistui vuonna 2004 Jyväskylän yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineenaan valtio-oppi, jota myös politiikan tutkimukseksi kutsutaan. Valmistumisellaan Karjalainen suoritti merkittävän pioneerityön rysäyttämällä Suomen korkeakoulujärjestelmän tason uusiin pohjalukemiin. Keskisuomalaisen tietojen mukaan maisteri Karjalainen palkitaan postuumisti rehtorin mitalilla ensimmäisenä valtio-oppineena, joka onnistui valmistumaan laitokselta ymmärtämättä koskaan, mitä politiikan tutkimus on. Suomen historian tutkintoaan hän luonnehti "kasaksi huonosti luettuja kirjoja". Sekavalla käsialalla kirjoitetut esseevastaukset hämäsivät riittävän monen tentaattorin päästämään tentistä läpi.

Vapaa-ajallaan Karjalainen harrasti lukemista, kuljailua, omille jutuilleen hirnumista sekä jalkapalloa. Karjalainen aloitti pelin aina oikeana puolustajana, mutta siirtyi virheiden ja innostuksen kasautuessa kärkimieheksi, jolta ei odotettu maaleja. Viehtymys äärirajojen hakemiseen sai hänet syksyllä katsomaan kaupunginteatterin Mihin sateenkaari päättyy -näytelmän alusta loppuun. Ilman kohtalokkaan onnettomuuden väliintuloa Karjalainen olisi luultavasti saattanut velkaisen kaksionsa remontin loppuun ensi vuosikymmenellä. Vaatekomeron hyllyt jäivät odottamaan asentajaansa.

Ystäväpiiri luonnehtii Tero Karjalaista mykäksi jurnottajaksi, joka saattoi kuuden keskioluen jälkeen intoutua harvasanaiseksi tosikoksi. Alkoholi ei kuitenkaan ollut hänelle ongelma. Huumorin sijasta hän haaveilikin alkavansa viljellä perunoita. Kipinä torjunta-aineiden käyttöön ruoantuotannossa syttyi jo lapsuuden Kuusamossa, jossa hänet nähtiin suvun perunapellolla syksystä toiseen hyväselkäisenä nostajana.

Karjalaista jäivät kaipaamaan sukulaiset, ystävät ja työtoverit. Lisäksi häntä ja hänen kuukausipalkkaansa surevat verottaja, Keski-Suomen Osuuspankki, yksipuolisesta ruokavaliosta huolehtinut lähikauppa ja kulttuuriravintola Yläkaupungilla. Sielläkin henkilökunta kertoi alati ystävällisesti, että eiköhän olisi jo aika lähteä Mäki-Mattiin.

Kirjoittaja selvisi 31.3. säikähdyksellä päin tiiliseinää kaatumisesta ja on ilmielävä kulttuuritoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.