Zen café ja muita päihteitä

Mistä muusta Brasilia on tunnettu kuin jalkapallosta ja sambakarnevaaleista? Tietysti kahvista.

Brasilia on maailman suurin kahvintuottaja ja siksi ihmetyttääkin, että kahvin kulutuksessa asukasta kohti maa on vasta sijalla 15.

Kun kerron täällä paikallisille, että Suomi on samassa tilastossa ykkösenä, se herättää joka kerta suurta ihmetystä. Joka kerta kuulen myös saman selityksen, eli johtuu varmaan pitkästä ja pimeästä talvesta.

Ehkä asia onkin niin, eli brasilialaiset eivät tarvitse kahta litraa kahvia päivässä pysyäkseen hereillä, kirkas aurinko pitää siitä kyllä huolen.

Kahvin valmistus ei täällä ole hätähousujen hommaa. Kahvinkeittimet ovat harvinaisia, kodeissa sumpin valmistus hoidetaan kiehuvan veden ja termoskannun avulla.

Jos haluaa koko kannun täyteen, saa tuossa puuhassa vietettyä pitkän tovin. Ensin keitetään vesi, jolla lämmitetään termoskannua muutaman minuutin ajan. Seuraavaksi keitetään vettä itse kahvia varten.

Kahvijauhe laitetaan suodatinpaperiin suppiloon, jota pidetään termarin päällä. Kuumaa vettä lirutetaan suppiloon, ja valmis kahvi valuu termoskannuun.

Vettä nimenomaan lirutetaan. Pari kertaa olen homman tyrinyt, eli kaatanut veden liian nopeasti – seurauksena oli reikä suodatinpaperissa, jauhe-vesisekoitus termarissa ja homman aloitus alusta.

Parasta siis hoitaa tämä aamurutiini kärsivällisesti, zen-munkin hartaudella. Aamun meditaatiohetki hoituu siinä samalla.

Kahvi on täällä oleellinen osa aamiaista, mutta päiväkahvit makeine tarjottavineen on tuntematon käsite. Pitäisiköhän alkaa levittää tätä Pohjolan leppoisaa tapaa tänne kahvin kotikonnuille? Voisi tehdä hyvää kiivaille latinoillekin istahtaa iltapäivisin kaffen ja pullan ääreen.

Brasiliassa päiväkahvin sijaan on tavallista päättää lounas jälkiruokakahviin, joka lounasravintoloissa on pikkuriikkinen kuppi vahvaa ja monesti myös valmiiksi makeutettua kahvia.

Valitettavasti kahvi ei ole ainoa nautintoaine, jota Brasiliassa näkee. Huumeet ovat iso ongelma. Marihuanan poltto on yllättävän yleistä.

Vahvemmista aineista suurinta tuhoa tekee crack. Suuremmissa kaupungeissa on alueita, “cracolandioita”, joille crackin käyttäjät ovat levittäytyneet. Paikalliset asukkaat ovat syystäkin peloissaan, kun joutuvat kulkemaan alueiden läheltä.

Viranomaiset ovat voimattomia, eikä korruptiolta ole välttynyt tämäkään bisnes. Eli joskus poliisit kiristävät rahaa huumekauppiailta ja rahaa vastaan lupaavat heille vapauden vankilan sijaan. Poliisi näkee ja kuulee, mitä tapahtuu, mutta ylimääräinen raha on moraalia vahvempi, ja rikollisten annetaan jatkaa toimintaansa.

Brasiliassa vahvojakin alkoholijuomia saa ostaa ruokakaupoista. Kuitenkin on harvinaista nähdä humalaisten toikkarointia kaduilla, itse en ole muutaman vuoden täällä asuneena nähnyt yhtäkään.

Baareihin mennään seurustelemaan, ei vetämään päätä täyteen. Kun ystäväjoukko lähtee istumaan iltaa, tilataan kerrallaan yksi iso pullo jääkylmää olutta ja se jaetaan pieniin laseihin koko seurueelle. Mukava tapa, jonka toivoisi rantautuvan muuallekin.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.