iZombiesta ei ole opetus- ohjelmaksi

Koska televisio viettää kesäaikaa ja näin ollen näyttää lähinnä jo useaan otteeseen nähtyä ohjelmaa, olen katsellut viime aikoina iZombie-sarjaa Netflixiltä. Sarjassa nuori nainen muuttuu varsin epäonnistuneen venejuhlan päätteeksi zombiksi ja alkaa himoita ravinnoksi ihmisten aivoja. Aivoateriat tarjoaa työpaikka ruumishuoneella.

Muutoin tämä zombiutunut tyyppi on ihan suht tavallinen. Mitä nyt sydämen syke on melko alhainen, ihon ja hiusten pigmentti olematon ja luonne syötyjen aivojen mukaan ailahteleva. Joku sovinisti voisi sanoa, tämän poikkeavan siis varsin vähän suomineidosta tammikuisessa pimeydessä – kalpea ja ailahtelevainen. Minä en moiseen alennu.

Sarja on viihdyttäjä. Välillä mietin kuitenkin kenelle se on tehty: kaltaisilleni vähän skeptisille katsojille, alle 14-vuotiaille tyttölapsille vai rikossarjojen faneille. Kohderyhmä tuntuu heittelevän jaksoittain. Joskus jopa minuuteittain. Sarjan tuotantoyhtiö määritteleekin iZombien tyylilajiksi rikoksen, kauhun, draaman ja komedian. Erityisen kiinnostavaksi kattauksen tekisi, jos mukana olisi vielä dokumentti…

Olen joutunut kuitenkin myöntämään yhden asian iZombien suhteen. Nimittäin sen, että siitä ei ole oppimateriaaliksi. En opi tästä sarjasta hyviä käytännön niksejä tulevaa zombievallankumousta silmällä pitäen. Ellei niksi sitten ole se, että zombiet pitävät tulisista aivoista. Täytynee siis odottaa maltillisesti Walking Deadin seuraavaa kautta. Huokaus.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.