Äideille tervehdys, joka saattaa satuttaa heikompihermoisia

Äiti on myytti, joka elää tämänkin päivän yhteiskunnassa. Jos se rikkoontuu, se lapsen ja äidin yhteys, mikä luodaan varhaislapsuudessa, ei lapsella ole muuta kuin Jumala ja hän on kuin ”helisevä vaski ja kilisevä kulkunen”. Kun lapsi syntymässä tekee elämänsä suurimman ponnistuksen, on äidin vuoro tehdä loppuelämä elämänvaiheista riippuen lasta varten ponnistusta; sitä on äitiys.

Ei äiti ole ykkönen eikä lapsi äitiä varten. Usein sanotaan, että lapsen elämä on kuin jousi ja että se rakettispaghetti riittää. Eteen lasten kanssa voi tulla jos jonkinlaista muutakin: sairautta, köyhyyttä, työttömyyttä, uloshäätöä kodista, pilkkaa, seksuaalisia ongelmia, eroja ja kuolemia sekä politiikan muutosten mukanaan tuomaa jatkuvaa epävarmuutta.

Minun mottoni on, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Tiedä sitten, onko tuo 23-vuotiaana lapseni isälle toteamani taiteelliseksikin luonnehdittu lausahdus oikein. Varmasti löytyy äideiltä kultakin joko nyhdetty, anastettu tai oma motto.

Joillekin äideille parisuhde on tärkeintä, mutta oma lapsi on lahja, joka on luotu aivan jossain muualla kuin insinöörien tuloslaskelmissa. Kun lapsi kasvaa aikuisuuteen, ei fyysinen näkeminen ole tärkeintä vaan se, että äiti on saanut sydämeensä lapsensa ja toivottavasti myös toisin päin.

Paljon edelleen erotaan, ja totta on, että joissain tapauksissa lapsi kärsii ja hänestä tulee ns. yhteiskunnan kasvatti. Kuitenkin jos lasta lyödään perheessä, on ero aina oikeutettu; muuten erot tekevät myös aikuisen erolapsen persoonaan kierouman ja on lapselle paljon mystisempi ymmärtää, miksi juuri hänen vanhempansa ovat eronneet. Myös avoero on periaatteessa kyseessä vain rahan tai vanhempien edun takia tehtynä.

Kun lapseen kohdistuneen väkivallan myötä oikeudessa vanhemmat eroavat, on se lapsen todellinen etu ja mahdollisuus selviytyä ”kunnialla ja gloorialla” elämästä. Tämä on normaalia ihmisen kehitystä elämässä, kun aikuistuu. On paljon nuoria ja lapsia, jotka kulkevat vihassa, allapäin, nälässä, rahatta, toivotta, ilman aikuista; ilman äitiä, joka olisi arvostanut jo pienenä hänen kehoaan, luonnettaan ja kehitystään. Edes naurua ei silloin helposti irtoa ja katoaa jopa usko suomalaiseen kirkkoon.

Kuitenkin jokainen ihminen on laulun arvoinen ja Jumalan lapsi huolimatta titteleistä ja rekistereistä tai siitä, ovatko vanhemmat rikkaita, köyhiä tai kylähulluja.

Äidin ruoan varmasti jokainen muistaa vuosikymmentenkin takaa, äidin kasvot, äidin hymyn, naurun, peukalon muodon, tavan jolla hän meikkasi, laittoi hiuksia tai maksoi luottokortilla uudet kengät kitisemisestä huolimatta. Syli on jokaisella äidillä, mutta mummon syli vain harvoilla.

Toivon siunattua äitienpäivää sekä äideille että vanhoille ikäpolville 2017. Surusta on päästävä ja välillä luovuttava ja taas saada. Elämä on taitolaji, mutta onneksi kukaan ei lopulta aina ole yksin, kunhan äideillekin annetaan aikaa ajatella ja muistaa niitä arjen parhaita pieniäkin hetkiä, kun kyllähän äidin askareet ovat kiireiset. Vastaukset loksahtavat paikalleen kaikille meille aikanaan, vaikka olisikin ihan yksin; lapsi ja äiti. Perheen koolla ei ole väliä, ja isänhän se kuuluisi kenties päättää, että kuinka monta niitä musikoita siitetään, eikö totta?

Krookukset ovat nupullaan, kun niitä seuraa, joten keväinen äitienpäivä on tänäkin vuonna!

Sirpa Manninen

Jyväskylä

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Keski-Suomi on elinvoimainen

Kestävyyttä metsä- politiikkaan!

Liikennepalvelulaki toi uusia mahdollisuuksia maaseudulle

Lyhyet

Lyhyet

Ihmiset valittavat aivan turhasta

Lyhyet

Lyhyet

Katoilta pudotettavan lumen käsittelyyn on vaihtoehto

Vanhusten perhehoito tuo kodinomaisuutta

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.