Älytetäänkö älytauluilla?

Hallitseeko opettaja tekniikkaa vai tekniikka opettajaa? 1970-luvulla markkinoitiin kouluille mullistavaa keksintöä "yliolanheitintä". Vähitellen käytäntö muotoutui kaksijakoiseksi. Yhtäällä syntyivät"kalvosulkeiset", toisaalla piirtoheittimet jäivät pölyttymään nurkkiin. Miksi?

Piirtoheitin soveltuu valmiin tekstin ja kuvioiden esittämiseen, jolloin oppilaan rooli on katselu ja kopioiminen. Optisia apuvälineitä käyttäessä joutuu muuttamaan luokan yleisvalaistusta ja oppilaan katselukulma voi olla epäergonominen. Voimakkaat valoisuuserot rasittavat silmiä ja aiheuttavat päänsärkyä. Pedagogiselta kannalta suurin ongelma oli se, että piirtoheitin teki lähes mahdottomaksi oppilaiden piirrokset ja kirjoittamisen, joita ennen toteutettiin liitutaululla. Lyhyesti sanottuna piirtoheitin esti oppilaiden luovan osallistumisen taulutyöskentelyyn, mikä esimerkiksi geometrian opetuksessa kuuluu avaintoimintoihin.

Millä tavoin dataprojektorin eli videotykin, dokumenttikameran ja älytaulun tarjoamat mahdollisuudet poikkeavat piirtoheittimen luomasta toimintaympäristöstä? Satunnaisen kampuskommentin mukaan opiskelijat eivät enää viitsi käydä luennolla, kun luennoitsija vain lukee powerpointilla kirjoittamaansa tekstiä. Missä on keskusteleva opetus ja vanhojen tietorakenteiden kyseenalaistaminen? On luonnollista, että normaalikouluissa ja vähän muuallakin kokeillaan uusinta tekniikkaa. Kannattaa kuitenkin arvioida hinta-hyöty-suhdetta, ennen kuin investoinnit ulotetaan kaikkiin koululuokkiin.

Joskus 1990-luvulla kouluissa kiersi edustaja myymässä "konetta", joka korvaa tauluharpin. Laite oli massiivinen, kiskoilla kulkeva "juna", jonka vipua pyöräyttämällä saatiin aikaan ympyrä. Ostimme koululle tällaisen ihmelaitteen, joka maksoi 3000 mk. Laitetta ei kai käytetty kertaakaan.

Olimme myös innokkaina hankkimassa tietokoneita koululle 1980-luvulla. Tuolloin Nokian Mikromikko maksoi reilut 20 000 mk eli noin 3 300 euroa. Uskottiin, että tietotekniikka kouluissa olisi pitkälti ohjelmoinnin opettamista. Pian huomattiin, että matematiikan opetukselle tietotekniikasta oli aika vähän hyötyä.

Positiivisena piirteenä "opetusteknologian" alalla voi pitää kopiotekniikan kehittymistä. Hinnat laskivat ja vaivaton kopiotekniikka tuli jokaisen opettajan ulottuville.

Jos elektroniikan hintakehitys jatkuu entiseen malliin, parinkymmenen vuoden kuluttua nykyistä monin verroin tehokkaamman älytaulun saa 500 eurolla. Rahaa ja elektroniikkaa saadaan Kiinasta, mutta miten käy oppilaiden luovuuden? Miten tämän päivän "minä itse" lapsia ja nuoria motivoidaan tuijottamaan valmiiksi pureskeltua visuaalista materiaalia?

KAUKO HIHNALA matematiikan pedagogiikan lehtori opettajankoulutuslaitos Jyväskylän yliopisto

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.