Ahneutta on monta eri lajia

Toissa sunnuntaina päättynyt Jyväskylän Kesä tarjosi jälleen monipuolista antia osallistujien sielunelämän pohdintoihin ja rakennusaineksiksi tulevia kaamosaikoja varten.

Yleensä järjestäjien motiivina lienee se, että sanoma mitä kuullaan, lankeaisi otolliseen maaperään.

Rohkenen ainailla, että se oli pontimena kun keskustelujen alustajina olivat tasokkaat henkilöt kertoilemassa teemasta ahneus.

Millaisin miettein kukin tykönään kuunteli, jäänee fundeerattavaksi, paljastuakseen aikanaan asenteissa, teoissa ja toiminnoissa.

"Ahneus" käsitteenä on monitahoinen. Urho Kekkonen aikoinaan toi esiin karun ja vain vähän erinomaisia luonnonrikkauksia omaavan kansan verrattoman pääoman toteamalla: "Suomalaiset ovat ahneita työlle."

Taidatkos sen selkeämmin sanoa! Se oli ja on yhä erinomainen"työtodistus".

Vuosikymmeniä sitten ilmestyi kirja Kasvun rajat, jossa Rooman klubin asiantuntijat varottivat rikkaita länsimaita ahnehtimasta luonnonvaroja vain itselleen ja unohtamasta sitä osaa maapallon väestösä, joka saa vain muruset vauraiden pöydistä.

Rooman klubin ennustajien arvio ei ollut väärä.

Viime vuoden jälkipuoliskolla uutisoitiin, että olimme jo käyttäneet vuoden ensimmäisten yhdeksän kuukauden aikana loppuun sen vuoden luonnonvarat, ja ne kolme kuukautta söimme förskottiin (edeltäkäsin)!

Ahneusteemasta eräs asia jäi askarruttamaan jälleen mieltäni lukiessani (Ksml 16.7.) uutista, jossa vertailtiin maakuntajohtajien tilinauhoja eri puolilla Suomea.

Oman maakuntamme johtaja vuodatti sisikuntaansa toteamalla:

"Maakuntajohtajien palkat ovat minusta aika alhaiset.Kun apulaiskaunpunginjohtajatkin menevät yli, eihän se kivalta tunnu... Johtajien rooli kasvaa, sen pitäisi näkyä myös tilinauhassa".

Millainen se tilinauha nykyisin on? 8 416 euroa, ja siihen lisäksi joitakin pieniä etuuksia.

Kysynkin: Ovatko maakuntajohtajat niin vieraantuneet todellisesta kansasta, että yhä ovat kiinni siinä ajassa, josta aikoinaan sanottiin: "Kiva kuulua kultapossukerhoon!"

Mikäli oikein muistan, Kiinassa, puhemies Maon ollessa johtajana hän tuolloin tällöin käski johtajia maakuntiin, aivan kansan pariin ruumiilliseen työhön.

Toiveena oli, että siellä nämä edes jotenkin samaistuisivat heihin, jotka politbyroon /kansankomissarien pampuillekin leivän hankkivat.

Onko todella niin, ettei nykyinen, todellinen lama yhtään riipaise kyselemään sitä, millä he elävät, joilla ei ole työtä ja jotka saavat (jos saavat) muutaman sata euroa kuukaudessa?

Päätän mietintäni virren 598 sanoin:

"Mitä raha, tavara/ muuta on kuin tomua?/ Kaikki,minkä vaivoin saa,/ kohta arvon kadottaa."

ERKKI HELLE Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Lukijan kuva

Lukijan kuva

Lukijan kuva

Lukijan kuva

Älä lopeta sanomasta kauniita

Vanhemmuuden tärkein taito on ymmärtää lasta

Joukkoliikennettä kehitettävä rohkeasti Jyväskylän seudulla

”Ratsastus on helppoa”

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.