Aika on ajanut avioliittolain ohi

Avioliitto instituutiona on jo puoli vuosisataa ollut murroksen keskellä. Parisuhde on siirtynyt harppauksin kohti yksityisen elämän piiriä. Parisuhdeasioita ei koeta enää julkiselle yhteiskunnalle kuuluviksi kuten ennen. Varsinkaan kirkolle niiden ei ajatella kuuluvan lainkaan.

1960-luvulta lähtien alkoi keskustelu rakkausavioliitoista, avoliitoista jne. Yllättävää on, että nyt vaaditaan tasa-arvoista avioliittolakia lesbo- ja homopareille, kun jo puoli vuosisataa koko avioliittoinstituutio on asetettu kyseenalaiseksi.

Julkisen piiriin halutaan nyt tuoda se, mikä jo 1960-luvulta lähtien on määrätietoisesti viety yksityisen ja intiimin elämänalueelle.

Kun paraikaa ollaan keräämässä nimiä tasa-arvoista avioliittoa ajavaan kansalaisaloitteeseen ja yhteiskunnallinen keskustelu asian ympärillä muutenkin on vilkasta, parisuhteen muutokseen liittyvä laajempi ongelmakenttä on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle.

Kokonaan ilman lainsäädännöllistä pohjaa ihmisten yksityiselämää ei jatkossakaan voitane jättää. Perintöoikeudelliset näkökohdat sekä vanhemmuuteen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet sekä lastenoikeudet koko laajuudessaan sekä eräät muut seikat kuten esim. lääketieteellinen sukututkimus puhuvat avioliittolakia korvaavan uuden lain puolesta.

Esitän ratkaisuksi nykyistä avioliittolakia suppeamman pariskuntalain laatimista, joka olisi kaikille pareille yhteinen riippumatta sukupuolisesta suuntautumisesta ja joka turvaisi yhtäläiset oikeudet kaikille liitoille adoptiomahdollisuus mukaan lukien.

Kysymyksessä olisi yksityisoikeudellinen sopimus, joka solmittaisiin ilman rituaaleja, kuitenkin arvokkaasti kuten tärkeän sopimuksen luonteeseen kuuluu, alioikeuden tuomarin tai henkikirjoittajan toimiessa todistajana.

Nykyiset juristien toimittamat vihkimisrituaalit eivät kovin hyvin istu heidän lakimiehen ammattikuvaansa. Sopimuskohdat nousisivat pääosin suoraan laista, mutta osapuolten kesken voitaisiin sopia esim. aikaisempien suhteiden lasten huollosta ja perityn omaisuuden kohtalosta suhteen mahdollisesti purkautuessa.

Ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa avioliitto on sakramentti. Niissä avioliitto syntyy uskonnollisessa merkityksessä vasta kirkollisen vihkimisen kautta. Näiden kirkkojen jäsenet haluavat varmasti edelleen tulla vihityiksi avioliiton sakramenttiin.

Luterilaisille avioliitto ei ole sakramentti, mutta luonnostelemassani uudessa tilanteessa monet parit halunnevat sopimukselleen kirkon siunauksen.

Se tapahtuisi samoin, kuin nyt avioliiton siunauksissa, joissa vain toinen vihityistä on kirkon jäsen. Ongelmaksi jää, siunaisivatko luterilaiset papit myös homo- ja lesbopareja.

Kirkolliskokouksen on kyettävä ratkaisemaan tämä. Viitteitä tulevasta antanee, että lähetystyöhön homopari on jo siunattu. Selvyyttä asiaan ei vielä ole.

Islamin kulttuurissa perheillä, suvuilla ja yhteisöllä on edelleen sanansa sanottavana nuorten pariutumiseen. Tässä on vielä paljon soviteltavaa niin suomalaisen yhteiskunnan kuin muslimiyhteisöjenkin puolelta. Asia ei kuitenkaan kuulu kuvaamani pariskuntalain piiriin, vaan laajempiin ihmisoikeuskysymyksiin.

Herkäksi on viime aikaisessa keskustelussa osoittautunut kysymys, mitä liittoa voi ja saa kutsua avioliitoksi. Luonnostelemassani mallissa kaikki suhteet olisivat lain edessä pariskuntia ja sen osapuolet puolisoita. Ratkaisu on kompromissi.

Kirkot ja uskonnolliset yhteisöt halunnevat jatkossakin pitää kiinni perinteisestä avioliitto-termistä ja -käsitteestä. Ratkaisu olisi selkeyttävä sekä valtiolle että uskonnollisille yhteisöille. Se takaisi ehdottoman yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden kaikille ja samalla kirkko-ja tunnustuskunnille niille kuuluvan uskonnonvapauden suojaaman toimintapiirin.

Moniavioisia suhteita en vielä tässä vaiheessa sisällyttäisi pariskuntalain piiriin.

Risto Krogerus

eläkerovasti

Jyväskylä

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Pikapolitiikka vaarantaa koulutuksen kehittämisen

Lyhyet

Koiran kanssa et ole yksinäinen

Päivystys toimii Jyväskylässä hyvin

Lyhyet

Lyhyet

Hippos ei ole mikään hiilinielu

Maaseutu ja taajamien reunat Suomen suuri mahdollisuus

Jyväskylä ei säästä suolistosyövän seulonnoissa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.