Aito kohtaaminen kosketti

Kiireen nimeen yhdistetään yllättävän paljon erilaisia asioita: vanhusten kaltoin kohtelu hoitoyksiköissä yhtenä esiinnousseena puheenaiheena (KSML 27.5.).

Kiireen nimessä toimittiin jo 1980-luvulla. Työskentelin silloin perusterveydenhuollon parissa terveyskeskusten vuodeosastoilla.

Rutiineista pidettiin tiukasti kiinni, sellainen oli käytäntö. Potilaan mielipidettä ei kuunneltu päivittäisten rutiinitoimintojen suhteen: suihkuun vaan, vaikkei tahtoisikaan. Asiat täytyi tehdä usein vastoin eettistä näkemystään.

Hoitohenkilökunnan ei ollut suotavaa tuoda henkilökohtaisia näkemyksiään tai tunteitaan potilaskontaktien yhteydessä esille. Ihmettelin jo silloin, että miksi ei? Inhimillisyydestähän siinä oli ja on edelleen suurelta osin kysymys.

Tunteet ohjailevat henkilökunnan ja potilaan välille syntynyttä vuorovaikutusta niin hyvässä kuin huonossa. En ole unohtanut opetusta jonka koin hoitotilanteessa erään vanhuksen kanssa.

Hän oli ollut kauan vuodepotilaana, puhumattomana, luomatta kontaktia keneenkään. Aamuiset rutiinit ja siitä johtunut kiireinen ilmapiiri loivat pohjan tapahtuneelle.

Henkilökohtaiset huoleni sekä potilaan eräänlainen ”vastarinta” kiristivät mieltäni koettaessani syöttää hänelle aamupuuroa ja puuron sekaan ujutettuja lääkkeitä. Tabletit hän sylkäisi lattialle.

Näin tapahtui jokaisella ruokailukerralla yhteydessä. Mieltäni osoittaen paiskasin lusikan puurolautaselle ja tein potilaalle selväksi, että ole sitten syömättä!

Kaduin purkaustani. ”Säännöistä piittaamatta” istahdin potilaan vuoteen reunalle ja laskin käteni hänen kädelleen. Kerroin, että itselläni oli paljon huolia, ja että ne vaikuttivat osaltaan hermostumiseeni.

Pyysin anteeksi käytöstäni. Kerroin ymmärtäväni hänen sairautensa luonteen ja sen, ettei liene helppoa hänelle olla ikään kuin objektina, joka rutiininomaisesti päivästä toiseen kohdataan ja jota kohdellaan erinäisin toimenpitein: osin jopa ottamatta huomioon hänen inhimillistä perustarvettaan tulla nähdyksi ja kuuluksi tuntevana persoonana.

Kohtaamisemme opetti sen, kuinka tärkeää on puhua tunteistaan hoitotyönkin yhteydessä. Aidosti.

Mieleeni on piirtynyt kuva potilaan kyynelehtivistä silmistä, joiden lomasta peilautuivat tunteet: yhteisymmärryksestä ja anteeksiannosta, jopa ilosta. Kuivin poskin en selvinnyt itsekään. Häpeä irrotti otteestaan.

Hoitotilanteet sujuivat jatkossa vapautuneesti. Yhtäkään tablettia ei enää tarvinnut lattialta poimia.

Tapani Kurttila

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Helppo ja hyvä teko

Hallituskolmikon tarjoamat vastaukset eivät vakuuta

Ystävien merkitys

Mikä kuntapäättäjiä oikein vaivaa?

Lyhyet 15.7.

Lyhyet 15.7.

Syrjäytyminen juurihoitoon

Hyönteiskato voi iskeä ihmiskuntaan todella nopeasti

Rakkaan läheisen lähtö on aina iso muutos

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.