Aluejaon lähtökohdaksi vanhat läänit

Ruotsin maakäräjäpiirijako on ilmiselvästi onnistunut tapa jakaa alueellista päätäntävaltaa kuntia suuremmille alueille. Maakäräjäpiireissä on vielä riittävässä määrin alueen tuntumusta käytettävissä, kun kuntia jonkin verran isomman alueen asioista päätetään. Samalla on saatu riittävän leveät hartiat sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutusasioiden, paikallisen liikenteen, jätehuoltoasioiden ym. koordinointiin.

Läänijako puolestaan on luonteeltaan erityisesti valtionhallinnon jalkautumista maan eri osiin. Nykyisen liian harvan lääninjaon heikkoutta osoittaa se, että kullakin aluehallintovirastolla (pitäisi selvyyden vuoksi sanoa: ”läänihallituksella”) tarvitsee olla useita paikallistoimistoja – kutakuinkin vanhojen läänien keskuksiin ripotetuina.

Uusi aluehallintoajatus taas lähtee kunkin alueen asujaimiston vallankäytöstä samoin kuin Ruotsin maakäräjätkin. Jos alueen mittaisista asioista aletaan päättää kovin paljon maakuntia paljon suuremmilla alueilla, ei homma käytännössä suju ja paikallistuntemus loppuu.

Toisaalta maassamme on alueeltaan tai väkiluvultaan joitakin varsin pieniä maakuntia. Ilmeisesti on perusteltua tulevassa aluehallinnossa yhdistää joitakin maakuntien kokoisia alueita hallinnollisen ja toiminnan tehokkuuden saavuttamiseksi.

Väistämättä tulee mieleen, että ennen vuoteen 1996 asti voimassa ollut lääninjako (12 aluetta) voisi toimia karkeana lähtökohtana uutta aluehallintojakoa suunniteltaessa. Harvempi jako vie pohjan pois aluedemokratialta.

Pentti Korvenvirta

Äänekoski

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Muutto ja muutos

Seurakunta ja tilakiistat

Lyhyet 23.5.

Lyhyet 23.5.

Kuntien verkkoyhtiön tervehdyttämisen haasteet

Tarvitsemme EU:ta

Kansankirkon leipä on mautonta

Lyhyet 22.5.

Lyhyet 22.5.

Maisemamme on nyt pelkkä muisto

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.