Analyysiä kuntaliitoksesta

Kun päätökset kuntajakouudistuksesta on tehty, vastaan pyytämättä, urheilukentiltä tutuksi tulleeseen kysymykseen. Miltä nyt tuntuu?

Päätöksen puolesta liputti selvä enemmistö, joten ratkaisu oli kansanvaltainen ja selkeä. Liitossopimus betonoi työntekijöiden aseman uudessa kunnassa vuosiksi eteenpäin, mainiota. Ratkaisu oli siksikin hyvä, ettei asia enää hierrä kengässä ja vaikeuta päivittäisiä toimia, kuten on vuosia tapahtunut.

Neuvotteluihin ja selvityksiin vedoten on viivytetty päivänselviä rutiiniratkaisuja ja kulutettu aikaa niiltä tehtäviltä, joissa itse kunkin asiallisesti tulisi toimia. Tehty päätös on siksikin järkevä, ettei asiaan enää tarvitse palata, kuten olisi ollut, jos kuntaliitosta ei olisi syntynyt. Tämä oli "lopullinen ratkaisu", meni syteen tai saveen.

Teknisen alan tekijänä, mietin uuden kunnan mahdollisuuksia työllistää kaikki työntekijät, jos säilytetään Jyväskylän kaupungin tapa toteuttaa teknisen alan palveluja. Kaupungin vesi- ja energialaitos on yhtiöitetty samoin kiinteistön hoito. Kunnallistekniikkaa hoitaa kaupungin liikelaitos, joka maalaisjärkeni mukaan yhtiöitetään ennen kuin liitos toteutuu. Lähes kaikki maalaiskunnan teknisen palvelun työntekijät sijoittuvat näihin yhtiöihin. Kaupunki omistaa yhtiöt, ne eivät kuitenkaan tietääkseni ole liitossopimusta allekirjoittaneet. Tätä ei ole suuremmin tuotu julki.

Vaikka edellä esitin huoleni, olen varma, että uusi kunta ja sen yhtiöt tarvitsevat ja työllistävät kaikki sopimuksen tarkoittamat ihmiset. Tuhansien ihmisten sijoitus uuteen organisaatioon on haasteellinen tehtävä. Sopii toivoa, että se onnistuu yhtä somasti kuin kunnanjohtajien kohdalla, joille näyttää järjestyvän arvonsa mukainen virka jatkossakin. Jos alemman virkakunnan ja työntekijöiden kohdalla ei olla tarkkana, syntyy varmasti kahden kerroksen väkeä ja menetetään hyöty, johon liitoksella pyritään, nimittäin suuren joukon voima. Ihmiset, jotka tuntevat tulleensa sorretuiksi, eivät edistä yhteistä hyvää, vaan haraavat vastaan kaikessa.

Sanotaan, että muutos on aina mahdollisuus. Jyväskylän seudulla muutos aloitettiin sopimalla kuntaliitoksesta. Mahdollisuus tarkoittaa sitä, että se mikä ei liittyviltä kunnilta erillään onnistunut toteutuu nyt.

Olen edellä yrittänyt tuoda esiin, etten näe kuntaliitoksessa pirua, jos en messiastakaan. On aivan sama, onko kaupungin vai kunnan työntekijä, kansalaisten mielestä molemmat ovat verovaroja turhaan kuluttavia suojatyöläisiä.

Perusteltu syy vastustaa liitosta minulla kuitenkin on. Työurani Jyväskylän maalaiskunnassa kestää 29 vuotta 11 kuukautta. Menetän ilmeisesti sen palkkion, minkä kolmekymmentä vuotta palvelleiden on ollut tapana saada.

Toisaalta liitos on hyvin ajoitettu, syntyy säästö.

Lopuksi toivon hartaasti, ettei lievästi kriittinen suhtautumiseni liitosasiaan innoita Keskisuomalaisen päätoimittaja hankkimaan minullekin patsasta.

VEIJO PAAJANEN Jyväskylän maalaiskunta,Palokka

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Kaupunkipyörät ovat osa ketterän kestävää liikkumista

Suomipop, pyörätuolit ja taksien kyydit

Valvonta on yhteistyötä

Hallitus vie meitä kerrostaloihin

Lentäen vai netitse?

Lyhyet

Lyhyet

Kohtuuden pitää riittää – työelämässäkin

Lyhyet

Kulmuni on paras johtaja keskustalle

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.