Anna meille Nato!

Kukapa ei olisi hätkähtänyt, kuka ei olisi pelännyt pahinta. Hetkessä Suomi siirtyi ajassa taaksepäin. Mielessä vaelsivat Saksan ja Neuvostoliiton veljeilyt Molotov-Ribbentrop-sopimuksineen. Lisäpöytäkirjasta ei puhuttu, mutta salaisesti Stalin pyysi Hitleriltä Latvian, Viron ja Suomen luvaten samalla Saksalle Puolan, Ranskan ja Iso-Britannian.

Kaksi viikkoa sitten Moskovassa Punainen tori täyttyi juhlijoista. Vietettiin Krimin vapautumisen, Venäjään liittämisen vuosijuhlaa. Arvioiden mukaan torilla ja sen ympäristössä runsaat 110 000 juhlijaa huusi ”Venäjä, Venäjä, Putin, Putin, Ole-Ole-Ole, Krim on meidän”.

Kansallistunne oli huipussaan. Vihdoinkin puolivuosisatainen trauma helpotti. Neuvostoliiton johtajan Nikita Hrushtshovin päätöksellä vuonna 1954 siihen asti Venäjän federatiiviseen neuvostotasavaltaan kuuluneen Krimin lahjoituksella Ukrainalle ei ollut ollut kuin symbolinen merkitys, koska molemmat, niin Venäjä kuin Ukrainakin kuuluivat Neuvostoliittoon.

Vasta Ukrainan itsenäistyttyä vuonna 1991 Hrustshovin lahjoitus konkretisoitui. Venäjän federaation syntyessä 25. joulukuuta 1991 Krim ei enää kuulunutkaan Moskovan määräysvaltaan.

Heti Sotshin olympiakisojen jälkeen Putin oli palauttanut Krimin Moskovalle ja kansan usko maailmanvalta-statuksen palaamiselle nousi pinnalle samalla kun Putinin suosio nousi lähes 90 prosentin tasolle.

Krimia juhlittiin, Putinia ylistettiin, Venäjän kansallislaulua laulettiin, mutta sitten osa väkijoukosta alkoi huutaa ”Anna meille Puola ja Suomi!” Tällöin ylistysjuhlien käsikirjoitus karkasi käsistä. Tätä koko juhlan operoineen Kremlin markkinakoneisto ei osannut ennakoida.

Mitä oikein tapahtui, miksi ihmeessä Putin haluaisi julkisesti julistaa haluavansa Puolan ja Suomen? Eihän siinä ole järjen häivää.

Joka tapauksessa tämä juhlan huipennus noteerattiin mediassa läpi Euroopan, ja myös Yhdysvalloissa. Ja samalla hyvin alhaalla ollut suomalaisten Nato-myönteisyys ponnahti lähes kymmenkunta prosenttiyksikköä ylöspäin ja Nato-vastustus putosi ensi kerran alle 60:n prosenttiyksikön.

Putin ei mistään hinnasta haluaisi Natoa omalle rajalleen. Suomi sopii Natoon kuulumattomana hyväksi puskuriksi.

Nyt kuitenkin Punaisen torin Krim-juhlan seurauksena Suomessa ajatukset nytkähtivät siihen suutaan, että olisiko sittenkin syytä ajatella Natoa oman turvallisuutemme vuoksi. Tapahtui täysin odottamatonta, tapahtui juuri sellaista, mikä säikäytti suomalaisia.

Punaisella torilla oli Kremlin seremonia-mestareita satamäärin, mutta siellä oli myös kuokkavieraita. Siellä oli suomalaisia venäläisissä kuoseissa, siellä oli Suomen Nato-jäsenyyttä ajavia manipuloijia. Ja harvoin mikään markkinointi onnistuu niin hyvin kuin Nato-markkinointi Kremlin sydämessä viereisellä Punaisella torilla.

Ilari Kotimäki

Keuruu, Pihlajavesi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Kansallisarkisto, sotiemme historian tutkimus ja SS-olettamukset

Avoin kirjeeni kansanedustajille

Lyhyet

Lyhyet

Metsiä älköön hävitettäkö

Raskaussyrjintää on kunnissa yhä aivan liikaa

Pyöriä nuorille vai kuljetusapua vanhuksille?

Miksi päättäjiä ei kiinnosta tieteellinen tieto metsistä?

Akkujen metallit kaupan

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.