Arkkitehtuuri ja homeinen sisäilma

Lapsuuteni koulussa ei tiedetty rahtuakaan nykyisin kovin yleisestä homeongelmasta.

Luokkaan oli vuorollaan nimetty kaksi järjestäjää. Heidän tehtävänään oli kunkin välitunnin alkaessa vuodenajasta välittämättä avata luokan ikkunat ja sulkea ne välitunnin päättyessä.

Viimeisen tunnin päätyttyä suoritettiin vielä tuuletus, lämmityskaudella täytettiin pystyuunin viereinen halkolaatikko polttopuilla ja lakaistiin luokan lattia pitkävartisella lattiaharjalla, tosin hieman ylimalkaisesti.

Pulpetteja ei tarvinnut siirtää, harjaantunut järjestäjä osasi heittää harjan suoraan pulpettien alitse korokkeen edestä luokan perille, mutta eipä sinne yleensä kukaan ollut paperitollosia jättänyt.

Oppilaiden touhuaminen ulkona välitunnilla antoi lämpöä ja punaiset posket, eikä tuuletettu luokkakaan tuntunut liian viileältä. Oltiin nuoria ja terveitä.

Homeesta kuultiin kun kerrottiin, että jotkin kansanparantajat muka panivat haavojen päälle hometta ja havupuun pihkaa. Myöhemmin tiedemiehet keksivät lääkkeeksi penisilliinin, joka muka kelpasi joka vaivaan ja oli jotakin homelaatua.

Nykyisin tuntuu, ettei koulua tai muuta julkista rakennusta saada edes kunnolla valmiiksi, kun jo aletaan haistella hometta. Mitä vakiintuneempi instituutio, koulu, opisto, virasto, mukaan lukien myös varuskunnat ja poliisilaitokset - sitä varmemmin siellä oirehditaan pilaantuneen sisäilmaston vuoksi.

Kuulin taannoin kitkuisen väitteen, että arkkitehtejä meillä kyllä kasvatetaan, mutta arkkitehtuuria ei enää ole. Kuitenkin suomalainen suunnittelu ja rakentaminen ovat omasta mielestään maailman korkeinta luokkaa!

Syntyvätkö ensimmäiset homeitiöt tästä omahyväisyydestä ja jäävätkö ne muhimaan ja lisääntymään vaikeasti ja harvoin puhdistettaviin ilmastointiputkistoihin? Onko sisäilmastojen laadulla ja ongelmien yleisyydellä mitään henkistä yhteyttä vakiintuneiden yhteisöjen toimijain keskuudessa ehkä syntyvän hankaussähkön kipunointiin, joka saattaa kirvellä silmissä ja aiheuttaa nenän tukkoisuutta?

YRJÖ JAATINEN Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

”Ratsastus on helppoa”

Vanhemmuuden tärkein taito on ymmärtää lasta

Joukkoliikennettä kehitettävä rohkeasti Jyväskylän seudulla

Lukijan kuvatPotmonkoski Kannonkoskella. Kuva: Markku Pelkonen

Kolmikko aamun sumussa. Kuva: Sirpa Jyske

Tilhi esittelee marja-ateriaansa. Kuva: Maarit Siitonen

Tärttämäen silta Äänekoskella. Kuva: Olli Oksanen

Lyhyet

Lyhyet

Älä lopeta sanomasta kauniita

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.