Asekaupan ainoa huippumyyjä on sota

Maassamme rakennellaan myös sotatarvikkeita kotitarpeiksi tai vaihdon välineiksi omaa arsenaalia täydennettäessä.

Edullisimman yksikköhinnan saavuttamiseksi kannattaa pyrkiä suurempaan tuotantoon, mutta ylimääräistä tuotantoa emme eettisistä syistä myy eniten tarvitseville, sotimaan joutuneille maille, vaan myymme ainoastaan sotimattomille hinnan tinkaajille.

Ties millaisten välikäsien kautta tuotteitamme saatetaan tavata sotakentän molemmin puolin. Silloin syntyy suuri haloo. Mehän olemme puolueeton maa ja rauhan asialla.

Aseteollisuuden suurissa maissa kysymys on tuhansien miljardien summista, joilla on valtava merkitys maan taloudelle ja työllisyydelle. Tuotteet on saatava myydyksi. Tarvitaan huippumyyjää, sotaa, tai sen pelkoa.

Toisen maailmansodan jälkeen, seitsemän vuosikymmenen aikana, ei liene ollut hetkeäkään sellaista aikaa etteikö jossakin maailman kolkassa olisi sodittu.

Meille on neuvottu miten kiukaan puut pitäisi sytyttää, mutta missä, ja millaiset ovat ne aivot, jotka näkymättömiä lankoja nykien saavat eri osapuolet sotimaan? Millaisin kansainvälisin keinoin sytytetty roihu saadaan pysymää riittävän korkeana, mutta ei leviämään kuolemankauppiaiden kotipihoille?

Siellä, missä kulloinkin soditaan kuolee sankareita, syntyy leskiä ja orpoja, koetaan ääretöntä tuskaa ja kärsimyksiä, sekä tuhoutuu taloudellisia arvoja, mutta ”bisnes on bisnes”.

Vai onko todella niin että sodan liekit syntyvät ilman kipinää, ja että syntynyttä roihua ei kaikkien kansakuntien yhteisellä tahdolla pystytä sammuttamaan?

Yrjö Jaatinen

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.