Asennemuutos tarpeen yliopistoissa

Yliopistoja on viime vuodet kehotettu reagoimaan herkemmin muuttuvan yhteiskuntamme vaatimuksiin. Tutkimusyhteisöjä taas patistetaan tutkimuslöytöjen tuotteistamisen ja keksintöihin, joilla taattaisiin tulevien vuosien talouskasvu. Yliopisto ei kuitenkaan ole keksintöautomaatti, eivätkä suhteet yritysmaailmaan ole nekään ongelmattomat.

Keskustelut yliopiston suhteista yritysmaailmaan ovat rajautuneet luonnontieteisiin ja teknisiin aloihin - ihmistieteet on jätetty sivuraiteille, vaikka sosiaalisten innovaatioiden merkitys nähdään yhä suurempana. Nimenomaan ihmistieteistä näitä yksilöiden ja yhteisön hyvinvointia, terveyttä ja palveluita edistäviä ideoita löytyy.

Palvelujen ulkoistamisen myötä asiantuntijapalveluita haetaan entistä useammin yksityisiltä. Siksi asiantuntijoita tuottavat yliopistotkin ovat alkaneet kannustaa yrittäjyyteen. Instrumentit kuitenkin yhä korostavat teknisiä innovaatioita ja suuryritysten tarpeita, vaikka yliopistoista löytyisi runsaasti potentiaalia nimenomaan pk-sektorille. Sosiaalisten innovaatioiden kaupallistaminen kysyisi myös vähemmän pääomaa laite- ja tilakustannusten jäädessä pieniksi.

Todellisuus näyttää kuitenkin karulta. Vain murto-osa humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen tohtoreista työllistyy yritysmaailman palvelukseen: valtaosa päätyy julkiselle sektorille. Vielä harvinaisempi näky alalla on tohtoriyrittäjä. Havainto yllättää sikäli, että ihmistieteet tuottavat yhteiskunnallisesti merkittävää tutkimusta, jossa on aineksia menestyvään liiketoimintaan. Ongelma näyttäisi olevan ennen kaikkea asenteissa ja ennakkoluuloissa: yrittäminen koetaan vieraaksi.

Tähän haasteeseen vastaamaan on Jyväskylän yliopistossa kehitetty humanistisen tiedekunnan koordinoima "Yrittäjäksi Yliopistosta" -hanke. Mukana ovat yrittäjyyden näkökulmasta haastavimmat alat: humanistinen, yhteiskunta-, liikunta- ja kasvatustieteellinen. Tavoitteena ei ole leipoa valtavia kasvuyrityksiä yrityshautomo-konseptilla, sillä näitä palveluita on jo olemassa.

Ongelman ydin onkin siinä, etteivät korkeastikoulutetut hakeudu näiden palvelujen piiriin. Hanke pyrkii ensisijaisesti edistämään yliopistojen ja yhteiskunnan välistä vuoropuhelua ja tutkimuksen vaikuttavuutta. Tavoitteenamme on lisätä tohtorintutkinnon työelämärelevanssia ja motivoida tohtoreita hahmottamaan yrittäjyys todellisena uravaihtoehtona.

Työelämärelevanssin kannalta ongelma on myös yritysmaailmassa, joka pitää tohtorintutkintoa suotta vain yliopistoon valmentavana. Työelämässä on toki aiempaa enemmän piirteitä, jotka on perinteisesti yhdistetty yrittäjyyteen: lisääntyneet projektityöt, joustava ajankäyttö, sitoutuneisuus työhön. Yliopisto ei kuitenkaan ole jäänyt jälkeen. Jokainen vähänkään tohtorikoulutusta tunteva tunnistaa samat vaatimukset.

Väitöskirjan tekijä elää tiukassa taloudellisessa ja ajallisessa kehyksessä, johon lisänsä tuovat opetukselliset ja hallinnolliset vastuut. Ihmistieteistä valmistuvien tohtorien osaaminen onkin laaja-alaista. He ovat innovatiivisia omaten erinomaiset valmiudet laajojen projektien itsenäiseen toteuttamiseen. Kyse ei olekaan puutteista tohtorintutkinnon työelämärelevanssissa, vaan siitä, etteivät tohtorit itse hahmota osaamisensa laaja-alaisuutta; he eivät osaa kuvata osaamistaan työelämän ymmärtämällä tavalla.

Yksi "Yrittäjäksi Yliopistosta" -hankkeen keskeisistä haasteista onkin ollut yhteisen kielen löytäminen ja siltojen rakentaminen yliopiston ulkopuolelle. Pääpaino on annettu tutkijoiden oman osaamisen tunnistamiselle ja tutkimuksen tuotteistamiselle. Samalla on madallettu yrittämisen kynnystä poistamalla sitä kohtaan tunnettuja epäluuloja, joilla on keskeinen sija ihmistieteiden ja yrittämisen vieraantumisessa.

Ihmistieteiden näkökulmasta yrittäjyys-diskurssin kytkeminen ensisijaisesti voitontavoitteluun on haitallista. Yrittäjyydessä tohtoriopiskelijat ovat kokeneet paljon houkuttelevammaksi mahdollisuuden yhdistää vapaus itsenäiseen, omasta osaamisesta kumpuavaan työhön.

Hankkeessa yrittäjyys onkin nähty ennen kaikkea elämänasenteena. Kohderyhmäämme ovat ennen kaikkea ne, jotka haluavat elättää itsensä omalla osaamisellaan ja ovat valmiita katsomaan yliopiston ulkopuolelle. Tähän "Yrittäjäksi Yliopistosta" -hanke juuri tähtää: kasvattamaan yhteiskunnallisesti suuntautuneiden tohtoreiden joukkoa. Yrittäjyyskasvatus kytkeytyy siis hyvin vahvasti asenteisiin. Vain niihin vaikuttamalla voidaan kasvattaa uusia, yrittäjämäisesti ajattelevia tohtoreita.

SIMO MIKKONEN PhD, suunnittelija Jyväskylän yliopisto

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Avoin kirjeeni kansanedustajille

Kansallisarkisto, sotiemme historian tutkimus ja SS-olettamukset

Lyhyet

Lyhyet

Metsiä älköön hävitettäkö

Miksi päättäjiä ei kiinnosta tieteellinen tieto metsistä?

Raskaussyrjintää on kunnissa yhä aivan liikaa

Pyöriä nuorille vai kuljetusapua vanhuksille?

Akkujen metallit kaupan

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.