Asiakaslähtöistä pysäköintiä?

Pysäköin autoni keskiviikkona 2.1. entisen Valtiontalon päädyssä olevalle paikoitusalueelle. Koska kulkuväylä sinne oli aurattu ja paikoitusalue oli asiointini lähellä, päätin jättää autoni kyseiselle parkkipaikalle.

Palasin kahden tunnin kuluttua hakemaan autoani. Ajettuani muutaman metrin auto juuttui lumeen ja sohjoon, enkä päässyt enää paikoiltani mihinkään.

Otin yhteyttä Jyväskylän kaupungin pysäköinninvalvontaan, josta kysyin toimintaohjeita tilanteesta. Minulle vastattiin, että koska olen maksullisella alueella, joudun maksamaan pysäköintimaksua lisää siltä ajalta, jolloin autoni on alueella kiinni juuttuneena. Asiaa ei auttanut se, että en ollut juuttunut paikoilleni omasta tahdostani. Maksoin pysäköinnistä lisää, ja jäin odottamaan aurausta.

Halusin kuitenkin selvittää asiaa enemmän. Vastaan voisi joskus tulla vastaava tilanne uudelleen. Laitoin kyselyn kaupungin sähköiseen asiointipalveluun. Sain nopean vastauksen vuorokaudessa, vastaajana oli alueella vastaava pysäköintifirma.

Vastauksesta ilmeni, että aurauskalustoa ei ollut riittävästi kyseisenä päivänä. Sen toki ymmärränkin. Kerrottiin myös, että ”pysäköintimaksun yksinkertaistamiseksi” peritään myös kyseisessä ääritapauksessa normaali pysäköintimaksu. Lisäksi annettiin ymmärtää, että olin tehnyt virheen pysäköidessäni autoni parkkipaikalle lumen ja sohjon vuoksi – olisin voinut etsiä lumettomamman parkkialueen.

Virheen varmasti teinkin jälkeenpäin ajateltuna, mutta lumen ja sohjon ylettyessä laajalle alueelle on vaikea hahmottaa, mikä on lumipeitteen paksuus milläkin parkkialueella. Tunsin itseni tyhmäksi. Lopulta siis kaikki oli ollut omaa vikaani. Rahani pysäköinnistä kyllä kelpasivat.

Maailmassa on isompia ja tärkeämpiäkin asioita kuin tämä pysäköinti. Eikä asia todellakaan ole kiinni niistä parista eurosta, jotka jumittumisesta maksoin. Lähinnä yllätyin saamastani palvelusta.

Käytännössä pysäköintimaksun maksaessaan ei saa muuta vastinetta rahoilleen kuin auton mentävän tilan kadulla. Ja pysäköintiyritys palvelee tuon rahan autoilijalta saatuaan yksipuolisesti niin, että se haluaa vain yksinkertaistaa maksun keruun mahdollisimman helpoksi itselleen ääritilanteissakin mutta ei välitä siitä, mitä asiakas tuolla rahalla itselleen vastineeksi saa. Maksa, tai itke ja maksa.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä kuinka ihmiset, yritykset ja yhteiskunta nykyään kaikkineen kokevat toisista välittämisen. Jos tässäkin tapauksessa olisi saanut vaikka edes pienen rippeen kohtuullisuutta ja sitä kautta välittämisen tunnetta pienen ongelmansa keskellä, maailmasta olisi ehkä tullut juuri tuon rippeen verran parempi paikka hetkellisesti elää. Asiasta olisi voinut jäädä hyvä mieli kenties molemmille osapuolille.

Mutta se kai on kohtuutonta olettaa. Kohtuus nykyelämässä on kohtuullisen kovassa, pienissäkin asioissa.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Avustajien lisääminen on poliittinen paise

Alppiruusujen aika on juuri nyt

Perhekeskustoimintaa on koko maakunnan alueella

Koulutukseen sijoittaminen ei ole ”resurssihulluutta”

Lyhyet

Hallitusohjelmassa on paljon hyvää

Lyhyet

Lyhyet

Nuorten pitäisi liikkua enemmän

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.