Depressio ei ole surullisuutta vaan sairaus, jota pitää hoitaa

Mielipidekirjoituksessa ”Onko masentunut ihminen sairas?” (KSML 26.5.) kirjoittaja esitti, että masennus tulisi nähdä vain syvänä surullisuutena.

Hänen mukaansa sairautena sitä voidaan pitää vain silloin, kun voidaan osoittaa fysiologinen vika elimistössä, eikä ole osoitettu, että masennus johtuisi kemiallisesta epätasapainosta aivoissa.

On aiheellista korjata virheellisiä käsityksiä.

 

Käsitettä masennus käytetään monessa eri merkityksessä.

Sillä voidaan tarkoittaa ohimenevää tunnetilaa. Tällöin se on normaaliin tunne-elämään kuuluva reaktio, joka mm. auttaa selviytymään pettymyksistä ja psykologisesti irrottautumaan menetetystä kiintymyksen kohteesta.

Masentunut tunnevire voi muuttua pitkäkestoiseksi, eli henkilöllä voi olla masentunut mieliala.

Masennustilasta (eli depressiosta) voidaan puhua vasta sitten, kun masentuneen mielialan lisäksi henkilöllä esiintyy muita siihen liittyviä oireita. Depressiosta kärsivä henkilö saattaa menettää elämän mielekkyyden ja mielihyvän kokemisen ja yhteyden muihin ihmisiin.

Oletan, että kirjoittaja tarkoittaa depressiota puhuessaan masennuksesta.

 

Depressio on mielenterveyden häiriö. Se, että käytetäänkö käsitettä häiriö vai sairaus, lienee sopimuksenvaraista.

Toisin kuin kirjoittaja esittää, depressio ja suru voidaan erottaa toisistaan. Surevan henkilön tunteet liittyvät yleensä muistoihin, jotka liittyvät menetettyyn läheiseen.

Suruun ei tavallisesti kuulu korostuneen kielteinen kuva omasta elämästä tai itsestä, kuten depressiossa tapahtuu.

Nykyisen vakiintuneen tieteellisen tiedon mukaan depressioon johtavat sairausmekanismit toteutuvat sekä aivoissa että psykologisessa kehityksessä.

Kaksostutkimukset ovat osoittaneet, että depressioalttius on periytyvää.

Kiistattomana pidetään sitä, että depressioon liittyy hermovälityksen häiriintyminen aivoissa. Päätelmät on tehty kuvantamistutkimusten lisäksi muillakin luotettavilla menetelmillä. Totta on, että syy-seuraussuhteiden selvittäminen näissä tutkimuksissa on mutkikkaampaa.

Lapsuusiän vaikeat kehitysolosuhteet lisäävät haavoittuvuutta, joka kuormittavissa elämäntilanteissa myöhemmin saattaa laukaista depression. On myös esitetty, että pelkkä sosiaalisen tuen puute itsessään altistaa depressiolle.

Elämän päämäärät ja mielekkyys liittyvät usein läheisiin ihmisiin. Depressiota koskevaa psykologista tietoa on runsaasti.

 

Varmaa on, että depressiota ei pyritä selvittämään pelkästään luonnontieteellisin menetelmin.

Psykiatrisen hoidon perustaksi ei riitä vain mieli ilman aivoja (brainless mind), mutta ei myöskään aivot ilman mieltä (mindless brain). Siksi depression ymmärtämiseen tarvitaan sekä biologisia että psykologisia lähestymistapoja.

Psykiatrisen diagnoosijärjestelmän avulla kuvataan ja luokitellaan oireyhtymiä (sairauksia), ei ihmisiä. Sairauksia kuvaavia diagnooseja käytetään muihinkin kuin hoidollisiin tarkoituksiin, kuten etuisuuksien myöntämiseen.

 

Sari Lindeman

psykiatrian professori, Itä-Suomen yliopisto

osastonylilääkäri, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri

psykoterapian ja psykoterapiatutkimuksen dosentti, Jyväskylän yliopisto

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet 29.3.

Lyhyet 29.3.

Puhallamme yhteen hiileen, kerrankin me kaikki yhdessä

Kuljemme valoa kohti

Eikö koronavirus tartu busseissa?

Lyhyet

Lyhyet

Nyt on tärkeää, että pienyrittäjyys ei tuhoudu

Vaikeimmat ajat ja kysymykset vielä edessä

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.