Eläimet antavat minulle voimaa

Olen hoitanut yhdeksää kesyrottaa ja kolmea kääpiöhamsteria. Viimeisin kaverini on vilkas ja iloinen kesyhiiriuros Choko.

Olen vaikuttunut jyrsijöiden älykkyydestä, ainakin tuntuu, että kesyrotan äly vastaa pientä koiraa tai ehkä enempääkin. Rotassa on mukavaa ”rottaidentiteettiä” – se taatusti tietää olevansa rotta.

Jyrsijät ovat uteliaita, ja kun kesyrotta on herännyt päivän unistaan, sen läsnäolo tuntuu varsin vahvalta. Se on myös siksi jopa parempaa seuraa kuin jotkut ihmiset.

Kaikki kesyrottani tuntuivat oppineen nimensä ja vihellyskutsun, jonka olin opettanut herkkupalojen avulla.

Palkitsin ja kehuin niitä aina luokse tulemisesta. Ne vaikuttivat oppivan hoitajansa äänensävyt ja sanan ”ei”. Napakalle kieltosävylle ne vaikuttivat kovin herkiltä, joten piti varoa, että ne eivät ne opi kieltäytymään liikaa tai vääristä asioista.

”Hellyyspuheeseen” rotat reagoivat rentoutuen ja silmiään siristellen. Kun olin tullut tutuksi lemmikkieni kanssa, ja kontakti oli syntynyt, se oli kuin näkymätön lanka välissämme.

Eläimet tuntuivat elävän samaan tahtiin ja aistivan sekä iloisuuteni että kireyteni. Kun olin itse rentoutunut ja hyväntuulinen, olivat eläimetkin parhaimmillaan.

Palkitsevaa hoitajalle oli juuri tuo näkymätön yhteys ja tietenkin, kun sai silitellä hoidokkejaan ja seurata niiden elämää ja kesyyntymistä.

Kymmenen vuoden kokemuksella väitän, että kaikki jyrsijäni isosta pienimpään olivat persoonia, omanlaisiaan. Jopa pikkuruisten kääpiöhamsterien äly oli ihmeteltävää. Niihin sai kuin saikin kontaktin.

Yksi tykkäsi juosta ympyrää vaikka kuinka pitkään ja toinen vipelsi tutkimassa rauhallisesti ympäristöä. Oli kivaa, kun ne reagoivat puheelle ja kömpivät ulos pesän rauhasta. Ne oppivat nopeasti kädelle ja painautuivat maha lämmintä kättä vasten ja olivat siinä kaikessa rauhassa.

Kääpiöhamsterini Helmi oli mahtava pesän rakentaja. Se teki pelkästä WC-paperista aivan oivallista, hengittävää pesäpehkua ja muhkean pesän.

Pienillä jyrsijöillä vaikuttaisi olevan hyvä tila-aisti. Mutta silti ne voivat aivan hyvin riittävän tilavassa kopassa, kun ovat oppineet sen kodikseen.

Choko-hiiri tykkää myös löhötä mökkinsä katolla. Pieniä eläimiä varten minulla on ”ulkoilutushäkkejä”, joissa ne saavat turvallisesti vaihtelua päiväänsä. Kaikki, millä keksin niiden koteja ”sisustaa”, tulee hyötykäyttöön.

Kiitollisena olen ottanut vastaan myös sen terapeuttisen vaikutuksen, joka eläimillä on ihmiseen, kun niitä hoitaa hyvin ja herkästi niiden tarpeita kuunnellen. En olisi edes tässä kunnossa ilman eläimiä.

Arvokkainta oli, että eläimet herättivät kolhiintuneen hellyyteni. Aloin pitää taas uroksista, kun mainiot kesyrottaurokset sulattivat sydämeni. Ne osaavat nauttia elämästä ja olemisesta!

Jyrsijöiden kehonkieli on myös sympaattista seurattavaa. Kun esimerkiksi Choko saa hauskan touhupuuskan, meno on päämäärätietoista ja napakkaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Kenen käsissä Jyväskylän kaavoitus?

Lyhyet

Taitetun indeksin oikaisu lisäisi verotuloja

Lyhyet

Lyhyet

Venäjä, idästä ei mitään uutta

Myös yksityishenkilöiden veronkierto estettävä

Masennuksesta ja surusta

Lyhyet

Tulevaisuuden työelämä kaipaa ”sosiaalisia nörttejä”

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.