Erinomainen johtajuusarviointi

Harvoin saa lukea niin täydellistä johtajuusarviointia kuin mitä Kalevi Reiman kirjoitti (Ksml 2.6.). Muistelin omaa johtajan asemaa vuoden 1942 lopulla, kun 20-vuotiaana vänrikkina sain komennuksen Kannakselle JR 27:ään juuri upseerikoulusta valmistuneena.

Jouduin heti kuuluisan Sormenkärjen tukikohdan päälliköksi, josta edellisiltana oli tarkka-ampuja kaatanut joukkueenjohtajan.

Ilmoittautuessani edellispäivänä pataljoonan komentajalle majuri Turkalle, antoi hän aivan erinomaisen ja koko elämäni ajan päteneen vanhan soturin arvokkaan neuvon ja elämänohjeen: ”Perustele antamasi käsky eli mitä varten tehdään kuin käsketään. Toiseksi: Älä koskaan sano, että menkää pojat, vaan sano aina: Tulkaa pojat!”

Miten voitiin nuori kokematon kloppi panna yli 40 miehen päälliköksi rintamaosalle, josta venäläiset tulivat voimalla lävitse kesäkuun 10 päivänä 1944.

Onneksi joukkueen aliupseerit, varajoukkueenjohtaja ja ryhmänjohtajat olivat iäkkäämpiä ja ehkä jo kaksi sotaa kokeneita aliupseereita. Kyllä varajohtaja vääpeli Kantolan olisi pitänyt olla porukan päällikkönä ja nuoren vänrikin hänen apulaisenaan vähintään kuukauden, pari. Mutta se kun ei sopinut armeijan hierarkiaan.

Onneksi ei iso sota vielä silloin alkanut ja seuraavana kesänä 1943 sain käskyn Kauhavalle tähystäjäkurssille. Sen päätyttyä alkoikin pommien rahtaaminen vihollisen asemiin, mutta se onkin sitten eri luku!

Vedän kiitollisena kättä lippaan kaikkien aliupseereiden kunniaksi!

Antti Savela

eläkeläinen, res.majuri

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.