Eutanasia olisi oma valinta

Luin tyrmistyneenä Mia Puolimatkan (KSML 14.3.) mielipidetekstiä eutanasiasta. Haluan oikaista Puolimatkan tekstissä esiintyneitä virheitä. Mielestäni itse aloitteeseen tutustuminen ennen kirjoittamista olisi ollut kannattavaa.

Ensin on argumentointia tapauksella, jossa muistisairas vanhus oli pakotettu eutanasiaan. Tämä ei kansalaisaloitteen puitteissa ole millään tavalla mahdollista, koska ensinnäkin pyynnön on oltava toistuva ja pysyvä.

Tämä kriteeri ei tapauksessa täyttynyt. Lisäksi on vaikea uskoa, että hoitava lääkäri veisi muistisairaalta tulevaa eutanasiapyyntöä eteenpäin, koska vaadittu oikeustoimikelpoisuus voi olla kyseenalainen.

Puolimatkalla on myös huoli siitä, painostetaanko potilasta eutanasiaan. Huoli on turha, koska eutanasiapyynnön täytyisi olla paineettomasti ja vapaaehtoisesti tehty.

Lääkärin ja potilaan tulisi olla myös yhteisymmärryksessä siitä, että muita mielekkäitä hoitotapoja ei enää ole jäljellä. Tämän lisäksi vaatimuksena olisi vielä konsultaatio toiselta, puolueettomalta lääkäriltä. Eutanasia ei missään tapauksessa ole verikokeen kaltainen, yhdellä allekirjoituksella hoituva toimenpide.

Saattohoidon tasosta kirjoitettaessa on sekoitettu puurot ja vellit. Hyvä saattohoito nimittäin ei poissulje eutanasiaa eikä päinvastoin.

Itse asiassa myönteinen eutanasiapäätös on kansalaisaloitteen mukaan mahdollinen vain, mikäli ”potilaalla on sietämättömiä fyysisiä ja/tai psyykkisiä oireita, kipuja ja kärsimyksiä, joita ei voida hyvänkään saatto- tai palliatiivisen hoidon avulla ja lääketieteen keinoin olennaisesti lievittää”. Saattohoidolle resurssien varaaminen ja laadun parantaminen on ehdottoman tärkeää, mutta eutanasiakeskusteluun se ei yksinkertaisesti liity mitenkään.

Seuraavaksi teksti sekoittaakin puuron ja hernekeiton kertoessaan hollantilaisesta isoäidistä, joka vaati eutanasiaa sokeutumisen perusteella. Kyllähän minäkin voin vaatia vaikka vastaantulijoita antamaan minulle rahansa, mutta mitä todennäköisimmin he eivät siihen suostu.

Sama periaate toimii eutanasiassa: jokaisella on toki sitä oikeus vaatia, mutta se ei itsessään riitä toimenpiteen täytäntöönpanoon. Se, kokevatko ihmiset eutanasian oikeutena vai poikkeuksena, ei vaikuta lääkärien asiantuntemuksella tehtyyn päätökseen lainkaan.

Keskustelussa eutanasiasta on tärkeää ymmärtää, että eutanasian on tarkoitus olla ennen kaikkea vaihtoehto. Jos kuvittelisin itseni tilanteeseen, jossa jäljellä oleva elinaikani on lyhyt ja täynnä lievittämättömissä olevaa kipua, haluaisin ehdottomasti mahdollisuuden eutanasiaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että välttämättä tarttuisin kyseiseen oljenkorteen.

Todennäköisesti eutanasia koskisi enimmillään muutamaa kymmentä ihmistä vuosittain, enkä halua tehdä sitä päätöstä heidän puolestaan. Mikäli kokee, että eutanasia sotii omaa moraalikäsitystä vastaan, ohjeeni on yksinkertainen – älä pyydä itsellesi eutanasiaa.

Eevi Rautjärvi

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Mielipide: Kaukolämmön kilpailukyvystä huolehdittava

Mielipide: Liikenteeseen saatava ennakoivaa silmäpeliä

Mielipide: Tasa-arvo ei ole kehollista

Korona vallan välineenä?

Mielenterveys- palvelut nyt tiukassa

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.