Evolutiivinen historia on avain sotaisuuden ymmärtämiseen

Länsimaiden ja Venäjän suhteet kiristyvät Ukrainan kriisin seurauksena. Ajautuessamme kohti uutta kylmää sotaa herää kysymys, miksi ihmiset toistavat väkivaltaista historiaansa.

Sosiaalitieteissä sodat on nähty lähinnä kulttuurisena ja sosiaalisena ilmiönä; evoluutiolla ei ole selitysarvoa.

Luonnollisesti ihmisten monimutkaista käyttäytymistä ja kulttuuria ei voi selittää yksinomaan biologialla, mutta on selvää, että ihmisen sotaisuuden mahdollistavalla kognitiivisella kapasiteetilla on evolutiivinen perusta. Ja kuten kaikilla biologisilla piirteillä, niiden luonteen ja toiminnan syvällinen tunteminen vaatii evolutiivisen alkuperän ymmärtämistä.

Sotimisella on ihmislajin mittainen historia: joukkohautatutkimukset osoittavat ihmisten sotineen ainakin kymmenien tuhansien sukupolvien ajan ja halki nykyisten kulttuurien kirjon.

Läheisimmän sukulaisemme simpanssin sotaisuus viittaa sotien historian ulottuvan jo yhteiseen kantamuotoomme vuosimiljoonien taakse. Etnografisten tutkimusten mukaan sodat ovat olleet johtava kuolinsyy metsästäjä-keräilijä -kulttuureissa aiheuttaen jopa yli kolmanneksen kuolleisuuden.

Sotiminen on siis huomattava evolutiivinen valintapaine, joka on muokannut ominaisuuksiamme. Jäljelle ovat jääneet sodassa parhaiten yhteistyöhön kyenneet ryhmät ja yksilöt.

Sotiminen suurentaa kuolleisuutta. Silti evoluutio ei ole karsinut sotaisia ominaisuuksiamme.

Niinpä ryhmien välisistä konflikteista on täytynyt olla evoluutiomielessä kustannuksia suuremmat hyödyt lisääntymiselle. Sodasta selviytyneille miehille on jäänyt enemmän sekä sisäryhmän että ulkoryhmän naisia. Lisäksi on havaittu naisten suosivan parinvalinnassa sodissa pärjänneitä miehiä.

Miehen ja naisen lisääntymisbiologian erot selittävät sukupuoltenväliset erot sotaisuudessa: toisin kuin miehet, naiset eivät voi parantaa lisääntymismahdollisuuksiaan voitokkaan sodan seurauksena.

Lisäksi genetiikan tarkastelu osoittaa, että voitokkaasta miesten välisestä konfliktista seuraa sotaisuuteen altistavien geenien yleistyminen riippumatta sodan tuhoisuuden asteesta. Tämä selittää mm. yleisesti havaittua sotaan lähtevien miesten välinpitämätöntä suhtautumista valtaviin riskeihin.

Alttius sotimiseen vaikuttaa siis olevan evolutiivista perintöä, mutta silti useat esimerkit rauhan jaksoista osoittavat, ettei sotiminen välttämättä ole kohtalomme. Sotimiseen altistavien ominaisuuksien alkuperän, luonteen ja toiminnan kasvava ymmärtäminen voi auttaa ehkäisemään tulevia ryhmien välisiä konflikteja.

Jaakko Junikka

Hanna Häkkinen

Jyväskylän yliopiston

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Asunto-osakkeiden siirrot on tutkittava

Korona vallan välineenä?

LyhyetLyhyetAadam ja Eeva olivat alasti ennen syntiinlankeemista. Meille jäi synti ja häpeä. Tissien paljastajat miettikää.

LyhyetLyhyetJyväskyläläiset! Kertokaa minne pysäköidä kun tulee teatteriin ja maakunnan kirjastoon jos uutta ei rakenneta?

Mielenterveys- palvelut nyt tiukassa

Lyhyet

Osaamista Alvan johtoon

En ole kuullut leikkausten keskittämisestä mitään uutta

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.