Evoluutiota voi opettaa kriittisesti

Keskisuomalainen uutisoi 3.9. evoluutio-opetuksen sivuuttamisesta lukion biologian kurssilla. Opetushallituksen mukaan evoluutioteorian on oltava mukana lukio-opetuksessa. Opetushallitus ei kuitenkaan määrää, millä tavalla sitä pitää käsitellä. Jos itse olisin opettaja, käsittelisin sitä tietyllä kriittisyydellä. Artikkelissa siteeratun etälukiomateriaalin mukaan ”evoluutioteoria perustuu biologian ja muiden luonnontieteiden tutkimustulosten yhdistelmään”.

Asioihin jonkin verran perehtyneenä toteaisin, että tämä ei pidä paikkaansa – edellyttäen, että evoluutiolla tarkoitetaan muutakin kuin sopeutumista ja muuntelua (biologien havaitsemissa rajoissa) sekä elinkelvottomien tai huonosti sopeutuneiden luonnollista karsiutumista.

Etälukiomateriaalin mukaan: ”Parhaiten sopeutuneet yksilöt säilyvät, lisääntyvät ja niiden perinnölliset ominaisuudet yleistyvät populaatioissa.” Teoriassa näin on, mutta käytännössä ei.

Elävässä elämässä läheskään kaikki parhaat yksilöt eivät automaattisesti säily huonompien kustannuksella, vaan monien henki saattaa olla enemmän kiinni hyvästä tai huonosta tuurista. Populaatiogenetiikka myös selvästi todistaa, että parhaiten sopeutuneiden perinnölliset ominaisuudet eivät läheskään aina lisäänny populaatioissa.

Niin sanottujen hyvien (ja usein harvinaisten) geenien yleistymistä ei vaikuttaisi juurikaan tapahtuvan, vaan ne hukkuvat suureen maailmaan. Tätä kutsutaan Haldanen dilemmaksi. Luonnonvalinta ei siis tee populaatioista parempia, vaan pyrkii ainoastaan säilyttämään sen elinvoimaisimmat yksilöt. Se siis suojelee populaatioita taantumiselta, mutta ei aiheuta evoluutiota, ”kehittyneemmäksi, paremmaksi muuttumista”.

Kaikki, mikä menee tämän yli, on kiistanalaista. Ns. makro- ja megaevoluutiohypoteesi ei perustu luonnontieteiden tutkimustuloksiin vaan joidenkin paleontologien muutamien fossiililöytöjen perusteella tekemiin tulkintoihin. Eräät fossiilit, kuten niin sanottu liskolintu voidaan, jos niin halutaan, tulkita matelijan ja linnun välimuodoksi. Toisten mielestä se kuitenkin on vain hieman erikoinen, sukupuuttoon kuollut lintumosaiikki.

Mitä taas tulee esim. BIOS 1:ssä (lukion biologian oppikirja) esiteltyyn elämän spontaaniin alkusyntyyn ns. ”alkumeressä”, toteaisin, että kaikki on mielikuvitusta.

Kuusi vuosikymmentä (sitten Millerin kokeiden v. 1953) sekä laboratorio- että kenttäkokeita viittaa selvästi siihen, että ns. kemiallinen evoluutio on mielikuvitusta, luonnontieteellinen mahdottomuus.

Mitä tulee perimän muutoksiin eli mutaatioihin ns. ”evoluution raaka-aineena”, geneetikot tietävät, että käytännössä kaikki mutaatiot ovat joko haitallisia tai neutraaleja. Genetiikan historia ei tunne positiivisia, uutta ja hyödyllistä geneettistä informaatiota synnyttäviä mutaatiota – mutaatiot aiheuttavat sairauksia, taantumista ja ennen aikaista vanhenemista.

Tämän minä oppilailleni kertoisin – ja kehottaisin heitä muutenkin suhtautumaan kriittisesti niin sanottuihin tieteellisiin totuuksiin. Jos kritiikki kielletään, tiede polkee paikoillaan.

Onkin kummallista, että evoluutioteoria vaikuttaa olevan ainoa ”pyhä teoria”, sillä sen kannattajat eivät useinkaan siedä minkäänlaista kritiikkiä – tieteessä saa kritisoida melkein mitä tahansa, kunhan jättää evoluutioteorian rauhaan.

Mikko Tuuliranta

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.