Flippausko mukamas on nyt jotakin aivan uutta?

Media hehkuttaa yliopistoihin rantautunutta flippaamista eli uuteeen aiheeseen ennalta tutustumista, joka menetelmänä käytettynä tuottaa hyviä oppimistuloksia. Otsikko olisi voinut olla ”Vanhat menetelmät uusin välinein”.

Pyöräytetäänpä 50–60 vuotta taaksepäin silloiseen oppikouluun.

Voisimme sanoa, että mottona oli ”harjoitus tekee mestarin” tai ”kertaus on opintojen äiti.” Näillä asenteilla rakennettiiin pohjaa myös tuleville opinnoille.

Niin reaaliaineissa kuin kielissä oli aina vanha läksy – uusi läksy. Se on mielestäni emoversio nykyajalle, silloin vaatimattomin välinein sekä oppimisen näkemisen, kuulemisen ja kirjoittamisen kanavia käyttäen.

Kokemukseni perustuvat Suonenjoen Yhteiskouluun.

Vanhan läksyn kysely historian tunneilla käytiin läpi tärkeimmin kohdin tai menetelmällä ”tehdääänpäs selkoa,” kuten rehtori Akseli Markkasella oli joskus jo ovelta harppoessaan tapana sanoa.

Uusi läksy oli tunnin mielenkiiintoisin juttu, johon käytettiin paljon aikaa varsinkin historiassa. Se oli kiinnostavaa ja jo kotona moni etsi aiheeseen liittyvää ”lisätietoa.”

Kartat, isot tietosanakirjat, alan pikkujättiläiset – sen ajan googlet – olivat kova sana.

Myhäillen rehtori kuunteli löytöjämme. Ne, rehtorin esitys liitutaulua käyttäen ja kirjan tiedot syvensivät muistijälkeä, kun vielä mukana seuranneeseen ”siniseen vihkoon” tuli tukevaa tekstiä.

Kielten tunneilla kuulusteltiin vanhan läksyn sanat taivutuksineen, kieliopilliset ilmaisut ja tietysti tarkastettiin kotitehtävänä ollut käänös, kyseiselle kielelle. Se sijaitsi tekstikirjan loppuosassa eikä erillisenä harjoituskirjana.

Vihkosta luettiin lause lauseelta riveittäin istumajärjestyksessä. Kylmä hiki nousi, jos joku oli laskenut olettavansa lauseen, ja opettaja vaihtoikin suuntaa tai riviä!

Uuteen läksyyn tultaessa vanhat kirjat, sisarukselta toiselle tai jopa polvesta polveen siirtyneet, olivat aarre.

Sivujen laidat olivat täynnä synonyymejä ja verbien johdannaisia. Olivat myös jo valmiiksi moneen kertaan alleviivattuja.

Harjoiteltiin esimerkein tauluun kirjoitettuina kielioppikohtia ja vaikeimpien sanojen ääntämistä, jossa harjaannuttiin myös kuuntelemalla radiosta sen ajan schlagereita kuten ”Rote Rosen werden blühen, überall...”

Kansainvälisellä leirillä 1959 Innsbrukissa tultiin hyvin toimeen niin koulusaksalla kuin -ruotsilla. Me pari suomalaista, suurta ylemmyyttä tuntien omasta koululaitoksestamme, olimme tulkkeina ruotsalaisille – på svenska!

Muistoissani aina koulumme iki-ihana Marianne kysymässä: ”Va har vi till läxa i dag?”

Tai Helena opettajanpöydän takana avattu päiväkirja edessään, järjestäjä ojentamassa mustekynää ja valmiina vastaamaan, kun kuuluu tuttu: ”Was haben wir heutte auf?”

Leena Roivainen

Muurame

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Naisten palkanmaksu päättyi jo lokakuun alussa

Tehdäänkö uudesta kirkkovaltuustosta vallaton?

Lyhyet

Lyhyet

Metsää pitää hoitaa ja hakata

Ralli on pelkkää turhaa tuhlausta

Suomalainen Mansikki ei ole oikea ympäristövihan kohde

Lyhyet

Syöminen ei ole rikos

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.