Harhaanjohtavaa uutisointia kotihoidon vaikutuksista

Tuoreen selvityksen tuloksia kotihoidon kuntalisien vaikutuksesta lapsen kehitykseen on uutisoitu otsakkeilla: ”Kotona hoidetuilla lapsilla muita enemmän kehitysongelmia”, ”Pikkulapsille olisi edullisempaa mennä varhaiskasvatukseen”, ”1–2-vuotiaiden ajattelutaidot kehittyvät paremmin päivähoidossa kuin kotihoidossa”.

Selvityksessä kartoitettiin kotihoidontuen kuntalisien vaikutusta äitien työllisyysasteeseen ja lasten suoriutumiseen neuvolassa käytetyn lasten neurologisten ongelmien tunnistamiseen kehitetyn Lene-testin tietyillä osa-alueilla.

Toisin kuin uutisoidut otsakkeet antavat ymmärtää, selvityksen tulokset eivät osoittaneet kotihoidon olevan lapsen kehityksen näkökulmasta varhaiskasvatusta huonompi vaihtoehto.

Selvityksessä ei tutkittu kotihoidon vaan kotihoidontuen kuntalisien muutosten vaikutusta.

Kuntalisän kasvu lapsen ollessa 1–2-vuotias oli yhteydessä lisääntyneisiin virheisiin lasten testituloksissa neljän vuoden iässä. Kotihoidontuen kasvun kielteinen yhteys näyttäytyi ajattelutaitojen sijaan lähinnä osatesteissä, jotka mittaavat hienomotoriikan taitoja (esim. saksien käsittelyä).

Ilmiön ymmärtämiseksi on syytä nostaa esiin seuraavat neljä seikkaa:

Selvityksessä verrattiin kuntia, joiden kotihoidontuen kuntalisässä tapahtui kasvua, kuntiin, joiden kuntalisä ei muuttunut. Myös tutkimuksen vertailuryhmässä oli siis lastaan kotona hoitavia perheitä. Asetelmasta johtuen johtopäätöksiä hoitomuodon vaikutuksesta lasten suoriutumiselle ei voida tehdä.

Kotihoidontuen määrä selitti lasten testituloksista 2-4 prosenttia. Tuloksista 96-98% selittyi muulla kuin sillä, että perhe oli kuntalisän vuoksi päätynyt kotihoitoon.

Vaikka kotihoidossa nimenomaan kuntalisän vuoksi olevien lasten myöhemmät testitulokset 4-5-vuotisneuvolassa olivat keskimäärin hieman heikompia kuin muiden, perheen hoitomuodon valinnalla ei ollut vaikutusta lasten myöhempään koulusuoriutumiseen tai koulutusvalintoihin.

Lene-menetelmä on tarkoitettu seulontavälineeksi, jossa vasta systemaattinen epäonnistuminen useiden osatestien kohdalla voidaan katsoa kehityksen näkökulmasta huolenaiheeksi. Ei ole mitään syytä tai tutkimuksellista näyttöä olettaa, että yksittäiset osaamattomuudet testissä ennakoisivat kehityksen pulmia: lapset oppivat asioita eri aikaan ja eri järjestyksessä. Osatestit, jotka olivat selvityksessä yhteydessä kotihoidontuen määrään, mittasivat taitoja, jotka ovat harjaannutettavissa (piirtäminen ja leikkaaminen). Se, oppiiko lapsi nämä taidot kolme- vai esimerkiksi viisivuotiaana, ei vielä kerro kehitysongelmista.

On myös syytä huomata, että selvitys keskittyi hyvin suppeaan kehityksen osa-alueeseen. Tuloksista ei voida vetää johtopäätöksiä siitä, mitä kotihoidontuki tai hoitomuoto lapsen kokonaiskehityksen kannalta merkitsee.

Kuten selvityksen tekijätkin toteavat, vähintään tulisi perehtyä myös muihin tutkimuksiin, joissa on esimerkiksi selvitetty varhaisen päivähoidon merkitystä lasten stressin määrälle, aivojen kehitykselle ja tunteidensäätelytaidoille.

Keskiarvotuloksia tulkittaessa ei pystytä tekemään johtopäätöksiä yksilöllisistä kehityspoluista. Perheiden elämäntilanteet ja lasten kehitykselliset tarpeet vaihtelevat. Siinä missä yksi lapsi selvästi hyötyy kotihoidosta, toiselle päivähoito on parempi vaihtoehto.

Kaisa Aunola

kehityspsykologian professori

Jyväskylän yliopisto

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Tulevaisuuden terveydenhuollon mahdollisuudet näkyviin

Tärkeä maatalous

Mäkinen ei tajua isoa muutosta autoilussa

Lyhyet

Lyhyet

Koulukiusaamisen on loputtava

Yksinäisyys yhä suurempi ongelma Suomessa

Lyhyet

Lyhyet

Kunnallisen itsehallinnon ja kansanvallan alasajo jatkuu

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.